”Never stop learning!”

Kuka?
Nimi: Mila Hakalin
Ammattinimike: Lehtori, Estenomi AMK, opiskelen kosmetiikka-alan ylempää korkeakoulututkintoa (Estenomi YAMK).
Missä työskentelet: Opettajana Koulutuskeskus Salpauksessa, opiskelijana Laurean ammattikorkeakoulussa.
Erityisosaamisalueet: Vuorovaikutus, viestintä ja huumori.                                                                                                                      Mitä teet ensi viikolla: Palaan Suomeen ja tapaan opiskelijaryhmäni NY 24 h leirin merkeissä, jolloin yövymme koululla ja opimme yrittäjyyttä.
Terveiset kampaajille: ”Never stop learning!”
Somekanavat: LinkedIn ja Facebook.
Muuta, jonka haluaisit mainita: ”Äp äp… Älä koskaan anna kenenkään väittää, että osaisit jo kaiken!”

 

Tervetuloa seuraamaan viikkoani, jolla olin Erasmus+ asiantuntijaliikkuvuusvaihdon puitteissa Espanjassa. Matkani tavoitteena oli opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuuden kehittäminen. Hankin opiskelijoillemme paikkoja työpaikalla tapahtuvaa koulutusta varten ja kartoitin mahdollisuuksia työllistyä tai ryhtyä franchising yrittäjäksi Espanjaan. Samalla opiskelin kosmetiikka-alan ylempää korkeakoulututkintoa ja mietin, mikä minusta tulisi isona.

4.3. Sunnuntai: Hulluja unelmia hiekkarannalla

Sunnuntaiaamu valkeni Torreviejassa aurinkoisena. Pian alkaisi työt täällä Espanjassa, mutta tänään olisi vielä koko päivä aikaa nauttia lomailusta. Juotuani aamukahvit tilapäiskotini parvekkeella, josta avautui ihana näkymä auringossa kimmeltävän meren ylle, päätin lähteä lenkille kohti Torreviejan aallonmurtajaa. Matkalla katselin, kun toiset availivat jo veneillään päivän ensimmäisiä kuohareita. Ihastelin myös meren rannalla sijaitsevaa muurin ympäröivää taloryhmittymää. Tuonne kun pääsisi joskus asumaan. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli mielisairaala, jonka asukkaat pääsivät toisinaan rannalle uimaan. Ei huono. Puntaroin mielessäni lobotomian plussia ja miinuksia.

Iltapäivällä piipahdin terassille. Viereisen pöydän suomalaisrouva oli ilmeisesti muuttanut veden viiniksi, sillä hän alkoi yllättäen puhua kielillä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi, eikä koettelemusten. Tämän jälkeen rouva herkesi laulamaan ilmeisesti ainoaa hallitsemaansa vieraskielistä kappaletta ”Somewhere over the rainbow…”. Kolmatta kertaa kertosäkeen alettua, olin vähällä kommentoida, että jos se sateenkaaren pää ei ala pikkuhiljaa löytymään, niin jompikumpi meistä vaihtaa terassia.

Illalla aloin orientoitua tulevaan viikkoon. Pian tapaisin espanjalaisen kollegani Luana Prieto Matan, johon olin tutustunut vuonna 2013 Rio de Janeirossa Wellan ja Unicefin Making Waves -projektissa, missä koulutettiin katulapsista kampaajia. Myöhemmin ajatus muustakin kansainvälisestä yhteistyöstä alkoi kyteä mielessämme ja siitä se ajatus sitten lähti.

5.3. Maanantai: Liikkeitä ja lihastreeniä

Tunnin bussimatkan jälkeen saavuin Alicanteen, josta lähdin junalla kohti Madridia. Perille saavuttuani suuntasin kohti ensimmäistä Oh my Cut! -salonkia. Tapasimme Luanan kanssa pitkästä aikaa, mutta kuulumisille olisi aikaa myöhemmin, sillä nyt tutustuisimme salonkeihin. Luana esitteli samalla Oh my Cut!:n liikeideaa ja toimintatapoja. Hän kertoi Madridissa olevan 25 salonkia, joista me tutustuimme neljään. Kaikkiaan liikkeitä on satakunta ja Oh my Cut! salonkeihin voit törmätä jo Atlantin toisella puolen.

Oli mukavaa huomata salonkien visuaalinen yhtenäisyys ja se, että toisaalta myös jokainen liike on uniikki. Erityisen vaikuttunut olin kuitenkin heidän digitaalisista sovelluksistaan sekä muista edistyksellisistä innovaatioistaan, joihin en ole vielä Suomessa kampaamovierailuideni yhteydessä koskaan törmännyt. Nykyisin heidän valikoimaansa kuuluvat myös monet kauneudenhoitoalan palvelut. Mietin, että nämä innovaatiot tällä toimintaperiaatteella pitäisi ehdottomasti tuoda Suomeen.

Oh my Cut! -ideologiaan tutustumisen jälkeen Luana oli varannut meille crossfit-tunnin läheiseltä salilta. Nyt sai hikoilla ja nauraa. En tiedä kumpiko sai tällaisen vanhemman rouvan enemmän hengästymään, kova treeni vai sen (varsin elinvoimaisen näköinen) vetäjä. Myöhemmin illallisella suunnittelimme Luanan kanssa tulevaa viikkoa. Aamulla meillä tulisi ”Expert program” -koulutukseen 20 hengen ryhmä Oh my Cut! -salonkien valikoituneita parturi-kampaajia, jotka haaveilivat kouluttajan urasta. Illalla hotellilla vielä ennen uneen vaipumistani, mietin mitä aion heille huomenna sanoa. Ajattelin painottaa asennetta, nöyryyttä ja ihmisen kohtaamista. ”Training is sharing know how. You’re not a rockstar…”

 

6.3. Tiistai: Viestintää ja villit unet

Jostain syystä olin nähnyt unta Mike Monroesta. Hotellin aamiaisella palaveerasimme vielä päivän agendasta ja lähdimme valmistautumaan koulutuspäivää varten. Paikkana oli upea loft -henkinen seminaaritila vanhassa tiilirakennuksessa. Me laitoimme harjoituspäät jalustoihin, tarkistimme tekniikan toimivuuden ja asettelimme koulutusmateriaalin tuoleille.

Päivä alkoi Luanan esityksellä brändikulttuurista. Tämän jälkeen käsittelimme esiintymisjännitystä ja viestintää. Kehonkieli, eleet ja ilmeet olivat tärkeässä osassa, mutta harjoittelimme myös äänen käyttöä ja esiintymistä yleisön edessä. Valmistautuminen on tärkeää, mutta tärkeää on myös tilannetaju ja improvisointi, huumoria unohtamatta.

Myöhemmin treenasimme muun muassa erilaisia leikkaus- ja föönaustekniikoita harjoituspäihin. Luana veti koulutusta espanjaksi ja minä englanniksi. Hauskaa oli ja harjoituspäätä ei todellakaan säästelty. Tekemisen ilo oli käsinkosketeltavaa. Tämän jälkeen oli vuorossa minun puheenvuoroni siitä, mitkä ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita, kun ohjataan toista oppimaan. Oppimista kun ei edistä se, että ohjaaja korostaa omaa taitavuuttaan, päinvastoin. Päivä jatkui vielä työskentelyllä tiimeissä ja ajatuksia jaettiin dialogiringissä.

Päivän päätyttyä nappasimme taksin junalle, sillä seuraava määränpäämme olisi Valencia. Kuljettaja ajoi kuin Tanhupallo formulakisoissa ja parkkeerasi lopulta keskelle risteystä, josta juoksimme junalle, ohi suhahtelevia autoja väistellen. Puolilta öin nautimme tapaksia ja ihastelimme iltavalaistuksessa kylpevää Valenciaa.

7.3. Keskiviikko: Privaattikoulua ja pyrotekniikkaa

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Oh my Cut!:n omistamalle yksityiskoululle nimeltä Facoolty, jossa koulutettiin parturi-kampaajia ja meikkaaja-maskeeraajia. Siellä meidät otti vastaan iloinen aulaemäntä, joka asetteli tuoreita kukkia pöydälle. Koulu näytti todella tyylikkäälle. Käytössä oli muun muassa sähköiset ajanvarausjärjestelmät ja tilat olivat muunneltavissa tarpeen mukaan. Pian paikalle saapui myös kaksi hurmaavaa herraa, hiusalan opettaja Pascual Burgos Mateo ja meikkitaiteilija-opettaja Noberto Albert Ten. Herrat paitsi työskentelivät, myös asuvat yhdessä.

Koulupäivä alkoi käynnistyä ja kiinnitin huomiota, kuinka yksikään opiskelija ei kävellyt ohitseni tervehtimättä kohteliaasti hymyillen. Osa heistä aloitti asiakaspalvelun herra Mateon johdolla ja osa harjoitteli iltameikkiä herra Tenin ohjauksessa. Toiset menivät tekemään koetta Luanan valvonnassa. Laskeskelin mielessäni, että paikalla oli tusinan verran opiskelijoita ja kolme opettajaa. Heillä ei ilmeisesti oltu kuultu ammatillisen koulutuksen reformista. Keskustelimme myös, että Espanjassa ei kuulu tapoihin näyttää koulussa tai työpaikoilla huonoa päivää tai pahaa mieltä. Täällä asenne on, että ”Focus your job!” Työ on parasta terapiaa. Jostain syystä ei tullut mieleen kysyä opiskelijoille tarjottavista tukitoimista.

Myöhemmin koululle kaarsi myös valloittava kolmen Oh my Cut! -salongin omistajarouva Vespallaan. Hän tarjoutui esittelemään minulle liikkeitään, mutta epäili, pelkäisinkö hänen kyydissään. Luana tosin ehätti kertomaan minun Harley Davidsonistani, mutta päätimme taittaa matkat jalan. Ajatus Vespan tarakalla keikkumisesta espanjalaisessa katuvilinässä ei kuulostanut kuningasajatukselta.

Salonkikierrosten jälkeen minulle oli luvassa yllätys. Kävelimme kohti Valencian keskustaa ja sitten se alkoi. Ensin valtava pamaus, sitten toinen ja lopulta aivan huikea ”ilotulitus” keskellä kirkasta päivää. Ilmassa viuhui värejä, savua ja kimallusta. Kyseessä oli espanjalainen juhla nimeltä ”Falla”. Myöhemmin illalla otimme jälleen taksin junalle ja suunnistimme kohti Alicantea, jossa lähdimme ihastelemaan huvivenesatamaa ja menimme illalliselle.

8.3. Torstai: Naistenpäivän nautintoja

Aamulla suuntasin kokkelin kuvat silmissä aamiaiselle. Nautittuani rapeaksi paahdetun vehnäsämpylän kiiruhdimme junalle. Tänään olisi määrä matkustaa Elcheen ja tutustua muun muassa Oh my Cut! -konsernin johtoon, markkinointiin, koulutussuunnitteluun ja muuhun kehitystyöhön heidän pääkonttorillaan. Konsernin päätoimisto oli tyylikäs, avara ja valoisa. Siellä general manager Francisco Medina Peréz tervehti minua lämpimästi poskisuudelmin ja istahdimme neuvotteluhuoneeseen suunnittelemaan yhteistyötä. Palaverimme oli sanalla sanoen menestyksekäs.

 

Ranskalaisessa ravintolassa nautitun brunssin jälkeen tutustuimme toimistotilojen yhteydessä olevaan testisalonkiin. Siellä tapahtuu monenlainen kehitystyö, niin tuotteiden, kuin palveluidenkin osalta. Nyt oli testauksen alla muun muassa uusi tuotesarja. Täällä on mahdollista tehdä vaikkapa videotutorialeja. Niitä Oh my Cut!lla olikin monia ja heidän koulutusmateriaalinsa oli vertaansa vailla. Myös markkinoinnissa ja digitaalisissa palveluissa suunnittelu- ja kehitystyö oli vaikuttavaa. Tänään oli esimerkiksi Espanjassa päivä, jolloin naiset taistelisivat parempien palkkojen puolesta ja siihen liittyen Oh my Cut! oli myös tehnyt hauskan mainosvideon. Heillä on myös oma radiokin.

Iltapäivällä minulla oli mahdollisuus saada omakohtainen asiakaskokemus Oh my Cut! -salongissa Elchessä. Siellä minulle tehtiin tuuheuttava ”plasmahoito”. No näihin hiuksiin ei tosin tuuheutta saisi kuin sähköiskulla, mutta kokemus oli kieltämättä miellyttävä. Sain myös suomalaiseen hiuslaatuuni espanjalaisen föönauksen. Onneksi ulkona ei tuullut. Siestan jälkeen palasin vielä täydellä vatsalla samaan liikkeeseen kokovartalohierontaan.

Luana palasi lopulta omiin työtehtäviinsä ja minä matkasin junalla takaisin Alicanteen. Siellä vastassa oli naisten päivän kunniaksi lukuisat poliisiautot vilkkuvine valoineen ja joukko mielenosoittajia vaatimassa naisille parempia palkkoja. Tänään söisin hotellissa ja menisin ajoissa nukkumaan.

 

Perjantai 9.3. Työtä, huvia ja opiskelua

 

Päiväni alkoi pikaisen aamiaisen jälkeen Skypen kautta tapahtuvalla opiskelulla hotellihuoneesta käsin. Otin mukavan asennon ja avasin läppärin, sillä opiskelen parhaillaan Laurean ammattikorkeakoulussa estenomin ylempää korkeakoulututkintoa. Koska tuo estenomin AMK -tutkinto jo taskusta löytyy, niin nyt tehdään töitä, jotta saadaan vielä se Y siihen eteen, vaikka tärkeintähän on oppia uutta. Tänään opiskeltaisiin kosmetiikka-alan liiketoiminnan strategista kehittämistä ja johtamista.

Opiskelun lomassa on tietenkin mukavaa pitää kahvi- ja ruokatauot ja nyt saatoinkin nauttia niistä terassilla auringonpaisteessa. Kun Suomessa loppui koulu, oli Espanjassa vasta siestan aika ja ihmiset lähtivät lounaalle. Ja koska Espanja herää eloon vasta myöhemmin, niin hyvin onnistui yhdistää päivän opiskelu ja illan työt, jolloin kävin katsomassa vielä muutaman Oh my Cut! salongin Alicantessa. Työviikko Espanjassa oli ollut vauhdikas ja antoisa sekä ylittänyt kaikki odotukset. Tänne voisin vaikka jäädä.

Lauantai 10.3. Hissifetissi ja irstailua internetissä

Kello herätti hieman ennen kuin Laureassa alkoi koulupäivä. Minä olisin taas läsnä Skypen välityksellä. Olin laskelmoinut, että aamiaiselle ehtisin vielä hyvin, kun heillä koittaisi ensimmäinen kahvitauko. Tänään opiskelimme kosmetiikka-alan tuotanto- ja liiketoimintamalleja ja opetuskielenä oli englanti. Istuin sängyssäni läppäri sylissä ilman yöpaitaa ja ajattelin siinä luentoa seuratessani kammata hiukset ja pukeutua aamiaiselle. Rintaliivit voisi laittaa ja ehkä joku paita. Sitten havahduin tunteeseen, että mahtaakohan suora kuvayhteys toimia molempiin suuntiin. Teippasin varmuuden vuoksi kameran linssin roskiksesta löytämälläni hintalapulla.

Vihdoin kahvitauko koitti ja minä sinkosin hotellin aamiaiselle. Vartin popsimisen jälkeen ampaisin, paahtoleipä suupielestä roikkuen, jälleen läppärin äärelle kommentoimaan jotain tyyliin, että ”very interesting…”, etteivät luule koulupinnaajaksi. Lounastauon koittaessa riensin terassille. Pian singahdin taas hotellihuoneeseen Skypen äärelle, kohta uudelleen iltapäiväkahvitauolle ja taas takaisin hotellihuoneeseen. Koulupäivän päätyttyä kiiruhdin jälleen kerran ulos. Joka kerta hotellin vastaanoton ohi singahdellessani, tervehdin kohteliaasti siinä päivystävää tätiä, joka silmin nähden ihmetteli menoani. Että ”Buenos tardes!” vaan sullekin. Päätin vielä kommentoida lopuksi, että ”I just love those lifts! – ”Mä jotenkin vaan niin rakastan näitä hissejä”.

Kävelin yksin meren rannalle ja tunsin olevani pieni murunen maailmankaikkeudessa. Käänsin kasvot kohti ilta-aurinkoa ja mietin, että mikähän minusta tulisi isona. ”Happines is not a destination. It’s a way of life!”