Jenna Leinonen on parturi-kampaaja. Hänen ammatillinen heräämisensä tapahtui vasta kun hän oli ollut kymmenen vuotta alalla, omistanut oman liikkeen, tehnyt keikkatyötä maskeeraajana ja kilpaillut kansainvälisesti. Lannistumattomuus ja kyky sopeutua muutoksiin tekevät hänestä roolimallin ammattikoulun nuorille.

Nyt olen ollut 22 vuotta alalla, jolla kukaan opettajistani ei uskonut minun pysyvän vuottakaan. En ollut kovin kiinnostunut koulunkäynnistä.

– Olen edennyt ja pärjännyt aivan muilla taidoilla kuin teoriatietämys tai huippuhyvät kädentaidot. Vaikka toki nekin taidot ovat kehittyneet vuosien varrella, hän sanoo.

– Siksi juuri olenkin aika hyvä erilaisten nuorten kanssa täällä ammattikoulussa ja osaan nähdä heidän potentiaalinsa, sanoo Jenna Leinonen, jonka työnä ohjata käytännön työtä ja asiakaspalvelua työnohjaajan vakansilla Varian ammattiopistossa Vantaalla.

JENNA LEINOSEN matka Variaan on värikäs, inhimillinen ja täynnä innostuksia ja pettymyksiä. Se on toisaalta tyypillinen lyhytjänteisen ihmisen uratarina ja toisaalta hersyvä kuvaus epätyypillisen hyvästä resilienssistä, kyvystä sopeutua, nousta ja innostua yhä uudelleen. Moni muu olisi luovuttanut ja istuisi nyt jossain konttorissa. Jenna ei. Mutta annetaan Jennan itsensä kertoa:

– Olin kirjoittanut ala-asteella kaverini ystäväkirjaan haluavani isona meikkaajaksi. Ylä-asteella katsoin koulun jälkeen Salonki-ohjelmaa, missä kampaaja ja maskeeraaja tekivät muodonmuutoksia. En aavistanut, että tulen myöhemmin olemaan heidän opissaan, mutta juuri tämä ohjelma sai minut päättämään: Tuota haluan tehdä ammatikseni.

Vuonna 1999 kampaajakouluun ei ollut helppo päästä. Ei ainakaan minun todistuksellani. En olisi päässyt edes pääsykokeisiin. Sain kuvaamataidon ja äidinkielen opettajilta lisätehtäviä, jotta sain parannettua numeroitani. Tie pääsykokeisiin avautui ja pääsin sisään. Jes!

Mutta koulunkäynti tuntui täälläkin tylsältä. Kun en saanut tehdä mitä halusin ja kun teoriatunnit olivat ylitsepääsemättömän puuduttavia, aloin olla poissa koulusta. Kierre oli valmis. Osaamista ei kartu, ja koulunkäynti tuntuu vaikealta. Ryhdistäydyin kuitenkin syksyllä 2002 ja päätin käydä koulun loppuun. Muu ryhmä oli valmistunut jo edellisenä keväänä ja minulle annettiin seuraavaan jouluun asti aikaa suorittaa opinnot. Valmistuin lopulta maaliskuussa 2003. Tein tuolloin töitä parturissa. Valmistujaispäivänä ennen työvuoroa kahvittelimme opettajan kanssa koulun ruokalassa vaivaantuneissa tunnelmissa.

Hän oli taatusti yhtä helpottunut kuin minäkin. Mutta ennen kaikkea opettajani oli yllättynyt töistäni ja vielä yllättyneempi hän olisi tänä päivänä, jos tietäisi mitä kaikkea urallani olen tehnyt. Hän ei varmasti ikinä uskonut minun jäävän alalle.

Mikä minua on kannatellut?

Työelämässä olen saanut helposti esihenkilöideni luottamuksen. Se ei ole johtunut huippu kädentaidoistani, saatikka teoriaosaamisestani. Olen tullut siihen tulokseen, että olen aina omannut sosiaalista pääomaa. Vuorovaikutus ihmisten kanssa, työkavereiden, asiakkaiden ja pomojen kanssa on mielestäni yli puolet onnistumisesta parturi-kampaajan työssä.

Muutin Helsinkiin 2005. Sain palkkatöitä isosta salongista kauppakeskuksessa. Onneksi siellä uskottiin kolutukseen, sillä muistan miten en tiennyt mitään vaaleiden värien taitoista. Hiuksia leikkasin saksien lisäksi partaveitsellä. Ai, onko olemassa myös hiustenleikkausveitsi?

Etenin salongissa nopeasti yhdeksi vuoropäälliköistä, mutta tosiasiallisesti tein töitä vain rahoittaakseni shoppailun ja juhlimisen.

VUONNA 2008 alkoi kokeilu, jossa alv tiputettiin 8 prosenttiin. Päätimme kollegani kanssa perustaa oman kampaamon. Liiketilamme oli yksityisen maskeerauskoulun yhteydessä ja minä aloitin meikkaaja-maskeeraajaopinnot samaan aikaan. Arkipäivisin opiskelua ja illat ja viikonloput töitä. Eihän siitä menestyvää liikeyritystä tullut.

Maskeerauskoulun kautta sain paljon keikkoja mm. tv sarjoihin, elokuviin, ajankohtaisohjelmiin ja aikakausilehtiin. Tässä kohtaa uraani pääsin myös saamaan oppia lapsuuden idoleiltani Salonki-ohjelmasta. Tuli tunne, että olen päässyt urallani pitkälle. Ja tavallaan olinkin.

Lopetin omalta osaltani liikkeen pyörittämisen ja menin toisaalle sopimusyrittäjäksi. On mielenkiintoista miten eri kaupungeissa mutta myös eri kaupunginosissa ihmiset ovat kovin erilaisia. Täytyy päästä sisään lähitienoon elämänrytmiin ja tyyliin. Sopimusyrittäjänä otin ensikontaktia luonnonmukaisiin tuotteisiin. Varsinkin ravitsemuspuoli tempaisi mukaansa. Mietin, että jos joku haluaa luonnonmukaista niin eiköhän hän itse keittele tuotteet kävyistä ja punaviinistä. Jo kauan sitten tajusin olleeni väärässä.

”Olen edennyt ja pärjännyt aivan muilla taidoilla kuin teoriatietämys tai huippuhyvät kädentaidot. Vaikka toki nekin taidot ovat kehittyneet vuosien varrella.”

AIKA SOPIMUSYRITTÄJÄNÄ loppui muuttaessani pari vuotta myöhemmin suhteen perässä toiseen kaupunkiin. Pääsin työsuhdetyöhön yritykseen, jossa kilpailtiin. Menestyksekkäästi. Siinä kampaamossa opin todella paljon hiuksista. Oppiminen oli rankkaa, sillä olin luullut osaavani jo tarpeeksi, olinhan tehnyt niin paljon. Liikkeen omistaja oli myös opettaja. Nopeasti paljastui, etten tiennyt mitä eroa on kerrostuksella ja porrastuksella tai mikä on järkevä työjärjestys. Kilpailin itsekin tuolloin hääkampauksissa ja parturileikkauksissa. En kuitenkaan viitsinyt panostaa treenaamiseen. Olin parempi huoltojoukoissa muiden kisatessa maailmalla.

OLIN OLLUT noin 10 vuotta alalla, kun sain ensimmäisen lapseni. Äitiyslomalla pysähdyin ensimmäistä kertaa miettimään asioita. Haluanko tehdä tätä työtä ja jos haluan, miten haluan sitä tehdä. Aloin laskea mahdollisen oman yrityksen kulurakennetta ja pohtia eri töitä vaihe vaiheelta ja vertaamaan käytettyä aikaa hinnoitteluun.

Tässä tuli se vaihe, jolloin oma ammatillisuuteni vasta avautui. Laskeskellessani aloin oikeasti ja kunnolla ymmärtää parturi- kampaajan työtä. Nyt vasta.

Sattui hyvin kannaltani, että oli päätetty kokeilusta, jossa yrittäjä sai tienata äitiyslomalla olisiko-ollut 400 €/kk verottomasti. Liike, josta jäin äitiyslomalle oli lopetettu, joten etsin itselleni uuden paikan sopimusyrittäjänä. Kouluttauduin myös ripsiteknikoksi, intialaisen päähieronnan ja kuumakivihieronnan tekijäksi ja sain toisen lapsen. Elämäntilanne oli muuttunut, mutta muutenkin työnteko maistui erilaiselta. Tiesin haluavani jotain enemmän. Halusin päästä käytännössä toteuttamaan asioita, joita olin äitiyslomalla suunnitellut.

”Elämäntilanne oli muuttunut, mutta muutenkin työnteko maistui erilaiselta. Tiesin haluavani jotain enemmän.”

TÄSSÄ KOHTAA elämääni tuli myös perinteinen kiinalainen lääketiede. Aloitin 4 vuoden opinnot, koska halusin ottaa akupunktioneulat haltuun. Osasin käyttää hyvin saksia ja ripsipinsettejä ja nyt neulat kuulostivat seuraavalta hienolta taidolta. Perinteinen kiinalainen lääketiede vei mielenkiintoni ja kokonaisvaltainen henkinen hyvinvointi aukesi aivan odottamattomalla tavalla. Saan siitä voimaa myös nykyiseen työhöni.

2020 KORONA palautti minut taas kampaamosta kotiin. Mietin mitähän nyt sitten tekisin. Huomasin avoimen työpaikan ammattikoulussa työnohjaajana. Päätin hakea ja sain paikan. Kun tulin ensimmäistä kertaa työpaikkaani tunsin, että siellä minun pitääkin olla. Minulla ei ollut mitään kokemusta kyseisestä työstä, mutta omaksuin tehtävät nopeasti ja pääsin kehittämään omaa työtäni. Mutta tarina ei ole täydellinen, ellei vielä tulisi yksi käänne: Työpaikka vakinaistettiin puolen vuoden päästä, mutta yllättäen minua ei valittukaan siihen. Muissa hakijoissa oli paperilla pätevämpiä.

Tipuin tyhjän päälle. Onneksi minulla oli kehumaani sosiaalista pääomaa ja pääsin uuteen työhön kiinni nopeasti. Kaikki itseni kehittäminen oli tuottanut tulosta ja tällä kertaa pääsin tekemään yhteistyötä kampaamotuotteiden, tuotesarjan maahantuonnin ja koulutuksen kanssa.

Koulutusmatkalla Italiaan oli mahtava huomata, miten pärjäsin englanniksi korkeatasoisessa kansainvälisessä koulutuksessa. Iloitsin kun minut otettiin mukaan yksityisen koulutuskeskuksen kehittäjätiimiin. Pääsin alusta alkaen suunnittelemaan tilat, koulutuksen, tuotteet ja yhteistyökuviot. Nyt jälkeen päin tajuan kuinka iso ja ainutlaatuinen asia se oikeasti oli. Koronan vaikutukset ulottuivat kuitenkin myös tämän hienon yrityksen toimintaan rankasti ja kun huomasin edellisen työpaikkani ammattioppilaitoksessa olevan taas haussa, tartuin siihen. Sain ammattikoulun työpaikkani takaisin.

Jenna Leinonen, työnohjaaja

Vantaan Ammattiopisto, Varia

TYKKÄÄN TYÖSTÄNI työnohjaajana paljon. Pääsääntöisesti työhöni kuuluu olla opettajan apuna asiakaspalvelussa ohjaamassa, että asiakastyöt menevät suunnitellusti. Hoidan tuote- sekä tarvike tilaukset ja myymälän ja osaston yleisiä asioita. Suoritin työn ohella kasvatus- ja ohjausalan erikoisammattitutkinnon, jonka lopputyössä paneuduin oppimisen haasteisiin. Aiheeseen syvennyttyäni ymmärrän paremmin myös omaa polkuani. Ymmärrän haasteita, joita itselläni on ollut. Ymmärrän myös Varian nuoria, joista osalle koulunkäynti on vaikeaa ja haluankin työssäni päästä auttamaan nimenomaan heitä eteenpäin. Haasteita voi pienentää. Tiedän omasta kokemuksesta, että koulumenestys ei määritä tulevaisuutta parturi-kampaajana. Tärkeintä on omata näkemystä, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja tehdä asioita. Tekemällä oppii.