Olen työharjoittelussa Pinni -lehdessä. Tämä on ollut opettavainen ja silmiä avaava kokemus. Opiskelen journalismia kolmatta vuotta Turun ammattikorkeakoulussa ja kun hain harjoitteluun lehteen tein päätoimittajalle erittäin selväksi, että minulla ei ole minkäänlaista hiusalan oikeaa osaamista tai tuntemusta. Minulla oli alussa tarjota vain se, että olen kasvanut parturi-kampaajan tyttärenä, joten olen kasvanut enemmän tai vähemmän hiusten maailmassa ja kiinnostukseni on herännyt. Päätoimittaja vakuutti minulle, että sillä ei ole väliä, kunhan osaan kirjoittaa ja olen innostunut. Vannoin, että sitä olen.

Hyppäsin pää edellä tuntemattomaan, enkä ole katunut sitä hetkeään. Olen kahdeksan viikon aikana oppinut kampaamoalasta ja kampaajista aivan hurjasti. On ollut huimaa päästä näkemään, miten minun kirjoitukseni ja työnjälkeni on herättänyt lukijoissa riemua ja iloa. Se lämmittää suunnattomasti sisintäni. Myös se, miten minut, 20-vuotias työnharjoittelija, on otettu kaikkialla ammattimaisesti vastaan, yllätti minut. En ole tottunut siihen, että minua ei katsota alaspäin siksi, kuka olen tai kuinka paljon osaan. Myös uskoni omaan kirjoitustaitooni on kasvanut huomattavasti. Se, että tiedän osaavani ja selviäväni vaikeammistakin asioista työssäni on valanut minuun itseluottamusta, sekä yksilönä että kirjoittajana.

Olen myös oppinut arvostamaan työntekoa. Se, miten tärkeää on olla ylpeä omasta työstään ja nähdä vaivaa sen eteen. Jos lehtijutussa näkee yhden kommentin joltain kouluttajalta tai ulkomaalaiselta vieraalta, voin kertoa, että sen takaa löytyy yhden illan näytöksessä istuminen ja haastattelu, mahdollisesti myös suomentaminen. Ammattimaisuutta on se, että yksinkertaisen asian saa näyttämään vaivattomalta, vaikka se ei sitä olisikaan. Kun asiakas, lukija tai kampaamoasiakas, oikeasti tietäisi paljonko vaivattomalta vaikuttavan asian eteen on nähty vaivaa ja taitoa, heidän arvostuksensa lopputulosta kohtaan voisi olla entistäkin suurempi. Niin kuin sen kuuluisi.

Myönnän, että minulla on ollut harhakäsityksiä kampaajien työstä, mutta olen myös huomannut, että myös toimittajan työnkuvasta, työmäärästä ja vaadittavasta ammattitaidosta ei olla täysin tietoisia. Se on epäreilua, koska eihän kukaan pidä oman työnsä väheksymisestä. Eräällä luennolla lontoolainen parturi-kampaamon liikevastaava, Gavin Hoare, tiivisti asian hyvin.

”Varmistakaa, että asiakkaanne tietävät vaivan, jonka näette hyvän lopputuloksen eteen, niin he osaavat myös arvostaa teitä.”

Nelli Spännäri, työharjoittelija, 3.vuoden journalismin opiskelija