Opettaja, opinto-ohjaaja ja erityisopetuksesta vastaavana toiminut opettaja Paula Aalto kertoo hiusalan opintojen, oppilaiden ja opettajien työn muuttuneen radikaalisti viimeisten vuosien aikana. Eikä suinkaan hyvään suuntaan. Paula ymmärtää erityisen hyvin, miksi kentältä, sieltä parturi-kampaamotyön keskiöstä, kuuluu tiukkaa viestiä osaamattomista, alalle juuri valmistuneista parturi-kampaajista. Suurin huoli Paulalla on opettajien, oppilaiden että hiusalan yrittäjien puolesta.

– Tilanne on äärimmäisen vaikea! Tällä hetkellä otetaan opiskelijoiksi huomattavan paljon nuoria, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja muita arjen hallintaan liittyviä ongelmia. Lisäksi opiskelijoiksi valikoituu huomattavan paljon alalle soveltumattomia henkilöitä. Näiden kautta oppimisympäristöön syntyy helposti oppimista haittaavia ilmiöitä häiriten oppimistilanteita, Paula kertoo.

 

Paula Aallon 25 opettajavuoden aikana eteen on tullut paljon erilaisia ongelmia. Viimeisten vuosien aikana tilanne on muuttunut paljon vaikeampaan suuntaan.

– Näitä asioita ei nosteta tietoisuuteen, koska oppilaitokset ovat joutuneet säästämään ja karsimaan menoistaan. Näiden säästöjen myötä myös pedagogiikan ammattilaiset ovat joutuneet yt-neuvottelujen ja sitä kautta irtisanomisten kohteeksi. Moni opettaja pelkääkin menettävänsä työnsä, jos uskaltaa avoimesti kertoa epäkohdista, jotka hallituksen leikkaukset ovat saaneet aikaan, Paula kertoo.

Paula ei kuitenkaan irtisanomisia enää pelkää, sillä hänet irtisanottiin jo.

– Opettaminen on taitolaji, sellainen ammatti, johon opiskellaan vuosia. Pedagogisesti pätevä opettaja tuntee kunkin opiskelijan oppimisprosessin vaiheet, löytää kullekin oppilaalle parhaat oppimisen keinot ja näkee kuinka ongelmatilanteissa kannattaa ohjata opiskelijaa eteenpäin. Tärkeää on myös luoda turvallinen oppimisen ilmapiiri, jossa oppiminen on mielekästä ja tavoitteellista, Paula luettelee. Opettajan työ on siis muutakin, kuin pelkän mekaanisen hiustenleikkauksen tai kampaamisen opettamista. Siksi Paula onkin huolissaan siitä, että ammatinopettajien tilalle palkataan ohjaajia ohjaamaan opiskelijoita ilman pedagogista osaamista.

– Totta on, että näin saadaan halvempaa työvoimaa, mutta minkä kustannuksella? Paula miettii.

 

Hiusalalle ilman pääsykokeita

 

Selkeä muutos hiusalalle opiskelemaan päässeissä opiskelijoissa tapahtui hallituksen tekemien koulutus-järjestelmää koskevien uudistusten myötä. Muutosten jälkeen kaikille peruskoulunsa päättäville sekä alle 25-vuotiaille tulee taata opiskelupaikka. Tämä sai aikaan sen, että hiusalalla olleet pääsykokeet poistuivat: ei enää psykologisia testejä, haastatteluja, ryhmäkeskusteluja ja opettajan haastattelua sekä tarvittaessa terveydenhoitajan arviointia.

– Pääsykokeista luovuttiin, koska koulutuksen järjestäjillä ei ollut uudistusten myötä enää rahaa ja resursseja niiden järjestämiseen. Laki velvoitti, että jos pääsykokeet järjestetään, on sinne kutsuttava kaikki alalle hakeneet, huolimatta siitä monennellako hakusijalla hakija on, Paula kertoo. Pelkkien numeroiden perusteella haettaessa tapahtuu helposti vääristymää sellaisten hakijoiden osalta, joilla on ollut räätälöidyt tavoitteet peruskoulussa. Oppiaineissa heidän numeronsa ovat 1-2 numeroa paremmat, kuin normaalitavoitteiden mukaisesti opiskelleilla. Tämä johtaa korkeampiin hakupistemääriin ja siten helpompaan sisäänpääsyyn.

– Kun hiusalalle pyritään ”pelkkien numeroiden” perusteella, ja kun pääsykokeita, haastatteluja ja testejä ei enää tehdä, opiskelijaksi voi valikoitua siten henkilöitä, joilla on laaja-alaisten oppimisvaikeuksien lisäksi so- siaalisten taitojen puutteita, erilaisten ihmisten kohtaamisen ongelmia ja koskettaminenkin saattaa usein olla mahdotonta, Paula kertoo.

– Jos opiskelija ei ”suostu” koskemaan elävään ihmiseen, onhan se sel- vä, etteivät opinnot edisty ”harjoituspäätä” pidemmälle. Kenen etu tämä sitten on? Ei ainakaan opiskelijan, Paula lisää. Erityisopetuksesta vastaavana opettajan toimimisen aikana Paula on huomannut, että oppimisvaikeudet ovat sekä lisääntyneet, että myös muuttuneet laaja-alaisemmiksi.

– Kun opiskelija ei halua eikä suostu ottamaan oppia tai tukea vastaan, vaikka se kädestä pitäen annettaisiin, ollaan pattitilanteessa. Siinä on varmasti kädetön olo niin opettajilla, opintopolkujen suunnittelijoilla kuin lopulta oppilaallakin. Paula tietää, että tänä päivänä hiusalan opinnot aloittavista lähes kolmas-osa on erilaisten oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia. Oppilaiden mielenterveysongelmat tuovat oppimistilanteeseen epävarmuutta ja erilaisia haasteita.

– On sitä jouduttu poliisitkin kutsumaan paikalle, Paula hiljentyy. Ryhmissä on aina niitä, joiden halu, asenne, motivaatio ja osaaminen ovat erinomaisia. Heidän opintonsa myös sujuvat ajantasaisesti ja joskus jopa etuajassa.

– Näistä osaajista kilpaillaan työmarkkinoilla ja heillä riittää varmasti töitä niin paljon kuin haluavat tehdä, Paula muistuttaa.

Digiloikka ei takaa henkilökohtaista kontaktia

 

Työssäoppimisen yhteydessä sekä muiden yhteistyöverkostojen kautta on Paulalle tullut palautetta siitä, että ”miksi te ette opeta sitä ja tätä ja tuota noille opiskelijoille”. Vastaus tähän on taruakin ihmeellisempää.

– Meillä ei koulumaailmassa ole niitä resursseja, joilla vielä muutamia vuosia sitten koulutettiin parturi-kampaajia, Paula muistuttaa. Kun taitojen opettamista siirretään yritysten vastuulle, on suuri vaara, että tasapuolinen ohjaaminen ja oppiminen vaarantuvat.

– Hyvin toimineen opetusjärjestelmän muuttamisen yksi keskeisistä lähtökohdista on ollut opiskeluajan lyhentäminen. Tämä saadaan aikaiseksi vähentämällä opetuksessa käytettävää tuntimäärää sekä henkilökohtaisen kontaktin määrää ja lisäämällä verkko-oppimista, Paula kertoo. Muutokset opetus- ja oppimistavoissa eivät kuitenkaan välttämättä sovi kaikille ja erityiset oppimisen haasteet kohdistuvat erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiville opiskelijoille.

– Uudenlaiset opiskelutavat edellyttävät kasvavaa itseohjautuvuutta, mutta itseohjautuvuus opiskelijoiden keskuudessa ei ole lisääntynyt – päinvastoin vuosien kuluessa yhä useamman itsenäisellä ajalla tehtävät oppi- mistehtävät jäävät palauttamatta – syystä tai toisesta. Lisäksi teoreettisen tiedon rakentaminen ja rakentuminen jää vieläkin hatarammalle pohjalle kuin ennen, Paula luettelee.

Se, että parturi-kampaajat yrityksissä ehtisivät ohjaamaan opiskelijaa henkilökohtaisesti kädestä pitäen oman asiakaspalvelunsa lomassa, kuulostaa hiusalalla suurelta toiveelta, jonka todellisuuspohjan vain alan ammattilaiset ymmärtävät.

– Kenellä yrittäjällä on aidosti oikeasti aikaa ja varaa tehdä tällaista suunnitelmallista opetussuunnitelmaan pohjautuvaa ohjausta? Paula kysyy ja muistuttaa, että on ennen opettajan pätevyyden hankkimista ollut kahdeksan vuotta yrittäjänä ja tietää siksikin mistä puhuu.

 

Turhautuvatko sekä opettajat että opiskelijat lopullisesti

 

Paula on huolissaan siitä, mihin ala on menossa: turhautuvatko sekä opettajat että opiskelijat kun resursseja oppimiseen, ohjaamiseen ja opettamiseen ei taata.

– Pelkään, että hiusalan ammatillisuus ja ammattitaito katoavat, Paula toteaa. Paulalla on tiedossaan selkeät lääkkeet siihen, kuinka tulevaisuudessa kouluista valmistuisi positiivisella asenteella valmistuvia hiusalan ammattilaisia, joiden sosiaaliset taidot yltäisivät asiakkaisiin asti.

– Tarvitaan turvallista oppimisympäristöä, pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä, ymmärrystä, joustavaa toimintaa sekä suurta sydäntä ymmärtää ja mahdollistaa jokaiselle opiskelijalle oma turvallinen hänelle sopiva tapa oppia parturi-kampaajan ammatissa tarvittavia taitoja. Mielestäni arki on muuttunut ja opiskelijat sen myötä niin, että he tarvitsevat enemmän ohjausta ja ennen kaikkea keskustelua asioista, joita arjessa tulee eteen. Tämä on aivan päinvastainen suunta kuin se, että vähennetään opiskelussa tapahtuvia ihmiskontakteja entisestään, Paula muistuttaa. Opiskelijoille Paula haluaa antaa yhden neuvon: laittakaa asenne kohdilleen!

– Opiskelupaikka on lahja ja sen lahjan vastaanottaminen kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Kun opiskelemaan lähdetään sillä asenteella, että opinnot viedään loppuun saakka vaikka mikä olisi, voi tulevaisuudessa jo hengähtää, kun taskussa on tutkintotodistus. Tämän turvin moni on saanut työpaikan, vaikka se olisikin aivan muu kuin hiusalalta, Paula muistuttaa.

 

Opettajat pelkäävät: Tappouhkauksia, haistattelua, väkivaltaa

Alla hius- ja kauneusalan opettajilta saatuja kommentteja työnteosta:

– Opettajia ja opiskelijoita on luvatta kuvattu ja videoitu kännykällä sekä keskusteluja nauhoitettu.

– On syntynyt uhkaavia tilanteita ja opettajan kimppuun hyökätty teräaseella. Uhkailua esiintynyt. Ääneen lausuttu tappouhkauksia luokassa sekä opettajan henkeä uhattu netissä.

– Virkavalta jouduttu kutsumaan tilanteen rauhoittamiseksi luokassa.

– Järjestyshäiriöt, huume- ja mielenterveysongelmat lisääntyneet.

– Nettikiusaamista.

– Opiskelijat tulevat kouluun huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena ja lääketokkurassa.

– Opettajat tai muu henkilöstö joutuu toisinaan tekemään lastensuojeluilmoituksia.

– Opettaja joutuu olemaan enemmän sosiaalikasvattaja kuin ammatinopettaja.

– Opiskelijoita valuu kouluun pitkin päivää ja kesken päivää häviää mitään ilmoittamatta.

– Soveltuvuustestien puuttuminen näkyy niin, että alalle epäsopiva aines pääsee opiskelemaan ja moni oikeasti motivoitunut jää ulkopuolelle.

– Opettajat saavat jatkuvasti pelätä työpaikkansa puolesta, opettajien määrää pudotettu jossain jopa kolmanneksella. Myös ryhmäkoot kasvaneet.

TOIM. HUOM. Kommentoijat esiintyvät pyynnöstään nimettömänä.

 

Artikkeli on julkaistu Pinni-lehden PinniPro-liitteessä 1/2017. Ammattiopetuksen uusista suunnitelmista lisää elokuun Pinnissä, joka ilmestyy 9.8.