– Tampereelle?
Kun Elena Treiberg (Khasanova) veljien ja äidin kanssa teki hakemusta Moskovassa 2000-luvun alussa Suomen lähetystölle perheen pääsystä Suomeen niin sanottuina paluumuuttajina, ei kenelläkään heistä ollut tietoa millainen kaupunki on Tampere. Ei muuta kuin että paperien mukaan äidin isä oli nimenomaan Tampereelta aikoinaan Venäjälle lähtenyt.
Nyt tiedetään.
Kaikki pääsivät Suomeen ja tulivat tietenkin Tampereelle.

Sopivan iso ja kuitenkin kodikas kaupunki. Helppo liikkua. Mukavia ihmisiä. Olen tottunut Tampereeseen, sanoo Elena Treiberg nyt kun vuosia on kulunut lähes 15 ja Elena on juurtunut kaupunkiin.

Paluusuomalaisesta on tullut melkein kantasuomalainen.

– Nyt kun asun ja työskentelen keskustassa, viihdyn vieläkin paremmin. Ei silti, ei Hervannassa mitään vikaa ollut.

Suoraan syvään päätyyn

Elena Treiberg on esimerkki yritteliäästä maahanmuuttajasta. Ensimmäinen merkki halusta kotoutua on halu oppia kieli.

Elena ei puhunut suomea yhtään maahan tullessaan.

Tamperelainen Unto oli saanut Venäjällä saksalaisen Ellan kanssa tyttären Liudmilan, ja tämän tie Neuvostoliitossa johti Tadzikistaniin, Afganistanin naapuriin, naimisiin sikäläisen miehen kanssa ja kolmen lapsen äidiksi. Neuvostoliitossa suomen kielen opettaminen lapsille ei todellakaan ollut tärkeysjärjestyksessä korkealla, mutta ei äiti-Liudmila ollut suomea koskaan oppinutkaan.

Elena oli siis 24-vuotias venäjää puhuva suomensukuinen ummikko Suomeen tullessaan. Toisaalta hän oli myös englannin opettaja ja koulutettu kampaaja. Kun kuvaan liitetään suomen kielen opinnot, työharjoittelu tamperelaiskampaamossa ja kova halu oppia, tuloksia syntyi ja hän oppi kielen nopeasti.

– Suomen täytyy olla geeneissä. Opin nopeasti, hymyilee Elena nyt.

Mutta miksi Elena ryhtyi täällä kampaajan ammattiin? Miksi ei opettajaksi?

– Olen aina halunnut kampaajaksi. Vanhemmat aikoinaan vastustivat. Eivät pitäneet kampaajan ammattia tarpeeksi hienona. Kun olin ensin opiskellut yliopistossa englannin opettajaksi ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisissä levottomissa oloissa muuttanut veljien perässä Moskovaan, opiskelin Moskovassa hetken mielijohteesta kampaajaksi.

– Suomeen tultuani kävin suomen kielen kurssilla vuoden ja siihen liittyvän työssäoppimisjakson suoritin Hervannassa, Hiushuone Estellessä.

– Kun harjoittelu loppui, ostin Estellen liiketoiminnan. Halusin yrittäjäksi. En edes ajatellut palkkatyötä.

– Jotkut ovat varovaisia, minä hyppään heti syvään päätyyn. Sekin taitaa olla geeneissä. Ainakin ajattelutapa. Äiti, veljet ja isä ovat olleet pienyrittäjiä.

Korona oli kova koulu

– En halua kysyä pomolta saanko pitää vapaata, saako tehdä enemmän, saako tänään jättää värikupit pesemättä. Mutta kyllä, kyllä minullakin oli kerran vaihe, jolloin mietin palkkatöihin menemistä. Se oli ennen koronaa. Ehkä aavistin, että jotain pahaa on tulossa.

Menitkö siis toiselle töihin? Miten Estellen kävi?

– Pitkä tarina lyhyesti: En pystynyt jättämään työntekijöitä ja sulkemaan liikettä. Kornia asiassa on, että kun korona alkoi, ne samaiset työntekijät jättivät minut. Kirjanpitäjän kanssa ehdittiin jo keskustella vakavasti lopettamisesta.

– Mutta taivaassa on takuulla joku, joka suojelee minua. Kuin elokuvissa, sanoo Elena.

– Päivää myöhemmin kun ne kolme ilmoittivat lähtevänsä, yksi tuttu soitti ja pyysi päästä lyhyeksi aikaa töihin. Pääsi ja hän oli yli vuoden, hän hymyilee.

Kun vuosi oli kulunut, molemmat perustivat oman liikkeen. Estelle suljettiin ja Colorzone avasi Hatanpään valtatie 12:ssa, Linja-auto-asemaa vastapäätä.

Hyvä kampaaja käy koulutuksissa, kehittyy ja rakastaa sitä mitä hän tekee. Haluan korostaa, että ei ole väliä mikä on äidinkieli ja minkä värisiä me ollaan tai mistä me ollaan -kaikki olemme saman maapallon vieraita ja ansaitsemme samaa hyvää. Ja kaikki yritämme parhaamme.

”Suurmuutos” tuo työhön iloa

Tamperelaiset tuntevat oikein hyvin Colorzonen. Se tiedetään aktiiviseksi somessa. Syksyllä alkanutta ”suurmuutos”-projektia seurataan paljon, eniten tik-tokissa, jossa videot keräävät yli 100 000 näyttökertaa.

– Suurmuutosta jatketaan ja sitä kuvataan jatkuvasti. Muutokset ovat kivoja tehdä, koska me kampaajat saamme itse päättää mitä ja miten tehdään. Haastamme itseämme ja suunnittelemme huolella mitä ehtii kahdessa tunnissa.

Liike keskittyy värinmuutoksiin ja vaalennuksiin. Palveluihin kuuluvat myös pidennykset, meikit ja kampaukset.

Elena Treiberg kouluttaa kollegoille airtouch -tekniikkaa ja värimuutosta vaaleampaan yhdellä kertaa.

– Alkuvuodesta pidin koulutuksen Tikkurilassa, viime vuonna Lahdessa, Helsingissä, Mäntsälässä ja Oulussa. Kampaajat tietävät, että puhun venäjää, mutta tulevat mielellään koulutuksiini, vaikka suomi ei ole minun äidinkieleni.

– Joka kerta minua jännittää, mutta koskaan ei ole ollut ongelmia. Näen ihmisten silmistä, jos olen sanonut jotain hassusti ja korjaan.

– Yleisön mielestä koulutukset on kivoja kun minä kerron perusteellisesti kaiken ja paljon enemmänkin. Kysymykset eivät koskaan jää vastaamatta. Osallistujat uskaltavat palata kysymyksineen myös jälkeenpäin ja vastaan mielelläni.

Elenalla on monia lempi brändejä, mutta Schwarzkopf on läheisin.

– Se johtuu tuotteista ja edustajasta. Tiina on ihan paras, hän sanoo.

– Harrastan salilla käyntiä ja intervallijuoksua. Tykkään myös laulamisesta ja minulla onkin karaokelaite kotona.