Leviääkö silmämeikkisi huolellisesta pohjustuksesta huolimatta? Tuntuvatko silmäsi iltaisin väsyneiltä? Näyttääkö ilme aina vähän väsähtäneeltä? Kestävin ja toimivin ratkaisu on silloin yläluomileikkaus eli blefaroplastia. Kauneustoimittaja Riikka Lavonius kävi yläluomileikkauksessa, eikä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Lähivuosien aikana olin huomannut, että vaivalla piirtämäni rajaukset siirtyivät aika nopeasti meikkaamisen jälkeen ripsirajasta yläluomelle, luomeni olivat aina vähän hikiset ja jopa kutisevat, eikä mikään silmänympärysvoide, -naamio tai edes meikki kirkastanut katsetta kuten ennen. Myöskään ripsienpidennykset eivät pysyneet enää paria viikkoa kauempaa. Syynä edellä mainittuihin ongelmiin oli iän myötä veltostuneet yläluomet, jotka lähes hipoivat jo ripsien kärkiä.

Lopulta oli pakko myöntää, että yläluomien roikkumiseen ei auta enää kuin veitsi. Nettiä selaillessani törmäsin Cityklinikan kampanjaan, jossa normaalisti lähes 1700 euroa maksava blefaroplastia maksoi vain 1100 euroa. Päätin siltä istumalta tarttua tarjoukseen ja varasin leikkausajan.

ETUKÄTEEN LUESKELIN useita eri leikkauskokemuksia ja kahlasin läpi ennen ja jälkeen kuvia. Vakuutuin entistä enemmän siitä, että nuo eurot tulevat hyvin käytetyksi.

Leikkauspäivänä menin klinikalle 45 minuuttia ennen sovittua toimenpideaikaa, jotta voisin ottaa rauhoittavan lääkkeen, ja se ehtisi vaikuttaa ennen nousemista operaatiopöydälle. Ilman rauhoittavaa lääkettä olisin luultavasti jänistänyt, sillä ajatus siitä, että olen hereillä lääkärin operoidessa silmien seutua tuntui todella pelottavalta.

KOLMANNELLA VIIKOLLA mustelmista oli jäljellä enää muisto, ja turvotuskin lähes tiessään. Aloin näkemään, miltä silmät tulisivat täysin parannuttuaan näyttämään: isommilta, virkeämmiltä ja silminnähden nuorekkaammilta. Luomien hikoilu ja kutina oli tiessään ja myös silmien väsyminen ja iltaisin vaivaavat päänsäryt olivat jääneet leikkauspöydälle. Ehdottomasti hyvin käytetyt eurot.

Nyt lähes kaksi kuukautta leikkauksesta, arvet ovat jo selvästi vaaleammat, silmien sisänurkissa jo lähes näkymättömät. Tikkien poistamisen jälkeen olen tunnollisesti hoitanut niitä apteekista saatavalla, arpien hoitoon tarkoitetulla SVR Cicavit DM+ -silikonigeelillä ja suojannut arvet auringolta voiteella, jonka on suojakerroin 50+. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että minua ei edes haittaa, vaikka silmäkulmiin jäisi pienet arvet näkyviinkin, niin tyytyväinen on tähän selvästi avarakatseisempaan elämääni nyt.

TOIMENPITEEN ALKAESSA olin jo hyvin rento ja luottavainen etukäteisjännityksestä huolimatta. Itse toimenpide oli täysin kivuton, tunsin vain epämääräistä painetta ja pientä kuumotusta silmien seudulla. Ainoa epämiellyttävä hetki koko alle tunnin kestävän leikkauksen aikana oli paikallispuudutus, joka tuntui siltä, että silmien taakse valuu jotain. Pistokset itsessään eivät juuri kirpaisseet. Ennen kuin huomasinkaan, leikkaus oli ohi, sain nousta pöydältä ja siirtyä lepohuoneeseen.

Leikkauksen jälkeen makailin puolisen tuntia kylmäpussit silmilläni ja odottelin rauhoittavan lääkkeen haihtumista. Hoitaja kävi kertomassa kotihoito-ohjeet: käytä kylmäpusseja silmillä parin tunnin välein parikymmentä minuuttia kerrallaan, pidä pää koholla koko leikkausta seuraava vuorokausi, nuku puoli-istuvassa asennossa seuraavan viikon ajan, suihkuttele haavoja päivittäin, vältä hikoilua viikon verran leikkauksesta ja tule tikkien poistoon viikon päästä. Meikkiä olisi ollut lupa käyttää heti haavojen parannuttua. Kotona työskentelevänä en kokenut siihen tarvetta.

OLIN KUULLUT, että monille ei tule toimenpiteen jälkeen juuri lainkaan turvotusta, eikä ollenkaan mustelmia. Minulle tuli molempia. Operaation jälkeisenä aamuna silmät olivat lähes umpeen muurautuneet ja sinipunaiset. Kipuja ei ollut, ainoastaan pientä tikkien aiheuttamaan kiristelyä. Muutaman päivän päästä sekä mustelmat ja turvotus valahtivat alaluomille. Näytin pahasti piestyltä. Edes kylmäpakkauksista ei ollut mitään apua. Kaksi viikkoa kuljin aurinkolaseissa – satoi tai paistoi.