Minun Viikkoni // Tina Hellén-Vesterinen

Tällä palstalla tutustutaan hiusalan ammattilaisen työviikkoon ja kurkistetaan myös salongin ulkopuoliseen elämään, sen arkeen ja juhlaan.

Nimi: Tina Hellén-Vesterinen
Ammattinimike: Myynti- ja markkinointipäällikkö, Subrina Professional –pääkouluttaja.
Liike, jossa työskentelet: Kampaamotukku Hair Finland, Hiushuone Nova sekä Cat in the Hat –liike. Opiskelen tällä hetkellä Omniassa hiusalan erikoistutkintoa EAT.
Erityisosaamisalueet: Värjäykset, hiustenpidennys sekä myyntityö.
Mitä teet ensi viikolla: Kesän koulutyöt, asiakastapaamisia sekä nautin viikonloppuvapaasta
Terveiset kampaajille: The only way to do great work is to love what You do

Minä:
Olen kolmen lapsen äiti ja asun tällä hetkellä enää nuorimman eli 12-vuotiaan pojan kanssa Espoon Odilammella. Valmistuin hiusmuotoilijaksi noin kymmenen vuotta sitten. Perustin Jyväskylään kolme kampaamoa, joista jouduin luopumaan sairastuttuani fibromyalgiaan. Tämän jälkeen opiskelin uuden alan painoviestintäalalta ja aloitin, vähän vahingossa, urani Subrina professionalin maahantuojana.
Veri vetää takaisin liiketyöhön, joten nyt minulla on Jyväskylässä kampaamotukku Hair Finland sekä kaksi kampaamoa, joissa työskentelen silloin tällöin. Uusimman kampaamoni Cat in the Hat perustin Helsinkiin. Olen myös pääkouluttaja Subrina professionalilla Suomessa, mutta nyt kesäaikaan koulutuksia on ollut vähemmän. Syksyllä kiireet alkavat sillä(-kin) saralla.
Heinäkuu meni tuuratessa työntekijää varastollamme, joten tervetuloa seuraamaan minun viikkoani.

Maanantai 23.7.
Hikinen aamu ennen toimistohommia

Vietettyäni viikonlopun Kuressaaressa Virossa kylpylässä, on hyvä aloittaa aamu levänneenä. Ensimmäisenä suuntaan Malminkartanon jätemäellä. Kello on puoli yhdeksän aamulla ja mittari näyttää +28 astetta. Ai että minä sitten rakastan kesää. Voisin niin asua jossain lämpimässä maassa ja toivon, että näin myös joskus tulee tapahtumaan. Ja sitten ei muuta kuin kolme kertaa rappuset ylös ja mäkeä alas.
Ja kuten kuvasta huomaa, ei paljoa naurattanut. Olotila jälkikäteen oli kuitenkin onneksi loistava. Tämän jälkeen suuntaan kohti kotia herättämään junioria ja laittamaan aamiaista.
Reippaan aamun jälkeen on hyvä keskittyä toimistotöihin. Yritän saada ensi kuussa painoon Hair Finlandin kuvaston, jotta asiakkaamme huomaisivat, kuinka laajentunut valikoimamme on. Aloitettuani maahantuonnin, olimme vain ja ainoastaan Subrinan maahantuojia, mutta nyt meiltä löytyy jo kaikki hius- ja kauneusalan tarvikkeet.
Opiskelin muutama vuosi sitten painoalan tutkinnon, joten teen itse kaiken markkinointimateriaalin ja koneeltani tulee myös verkkokaupan rakennus.
Saan työskennellä koneella pitkän päivän lähes rauhassa. Puhelin helähti vain kerran ja tämäkin puhelu oli mieluisa: Asiakas on ollut tyytyväinen tuotteisiimme ja tahtoo meidät sponsoriksi Kemiin festareille. No mikä ettei! Puhelun loputtua huomaan kellon viisareiden taas liikahtaneen vähän liiankin nopeaan tahtiin. Hmmm…. reilun puolen tunnin päästä pitäisi jo olla auton ilmastointihuollossa. Loppuviikoksi olisi kurvattava Jyväskylään varastolle töihin, joten tuo 260 kilometriä ja ilmastoinnin toimivuus olisivat mitä mainioin yhtälö. Ehdin paikalle ( vain 2 minuuttia myöhässä). Nuori poika tekee huoltoa samalla katsoen takapenkille tavaroitani. Oletko kampaaja? Ja näin saimme taas aihetta keskusteluun. Koko tunti siinä menee töistä puhellen ja lopuksi poika katsoo minua: ”Saat olla onnellinen, kun sinulla on liikkuva työ.” Ja niinhän minä olen. Teen työtä, joka on harrastus ja intohimo samassa paketissa. Ei tätä muuten jaksaisikaan.
Loppuillan vietänkin sitten koneella vastaten sähköposteihin sekä suunnitellen viikon aikataulua.

Tiistai 24.7.
Asiakaskäyntejä ja iltapulahdus

Aamulla kello herättää taas jo seitsemän jälkeen. Puoli tuntia menee suunnitellessa nousemista. Tämä on yksi parhaimpia puolia työssäni. Rakastan pitkiä aamuja ja teen mielelläni töitä myöhään.
Kun olen saanut aamun pakolliset kaksi kuppia kahvia, suuntaan salille Helsingin Pohjois-Haagaan.

Nautin ajatuksestani olla taas näillä kulmilla, sillä olen täällä syntynyt. Kävin Jyväskylässä vierailemassa 13 vuoden ajan ja nyt olen taas kotona.
Aamujumppa alkaa kangerrellen, mutta jo alkulämmittelyn jälkeen alkaa se treenikin sujua. Ja lämpötila on taas korkea, joten ruuhkaa ei salilla ole.
Siitä sitten pääseekin taas hikisenä kotia suihkuun ennen seuraavaa asiakastapaamista.
Matkalla haen pojalleni lupaamani PlayStation 2 -pelikonsolin, pinkkinä.

Vaatteet vaihtoon ja toinen työmoodi päälle. Käyn samalla viemässä koirani hoitoon ennen loppuviikon reissua, joten Elvis tuli tällä erää asiakaskäynnille mukaan.

Ihanaa, kun asiakkaat alkavat pikkuhiljaa palailla töihin. Tuuraan vielä tämän ja ensi viikon varastollamme, sillä työntekijämme Tarja on ollut koko heinäkuun lomalla. Mutta minulle tuo passaa, sillä tykkään vaihtelusta.
Neljä asiakaskäyntiä takana ja koira hoidossa. Eli ei muuta, kuin kotiin pakkaamaan ja hoitamaan poikakin pakettiin.
Pääsemme iltaa vasten ajelemaan kohti Jyväskylää. Matkalla otetaan ilo irti ja käydään uimassa. Kaiken ei pidä olla niin aikataulutettu, etteikö meille irtoaisi vähän laatuaikaa.
Olemme Jyväskylässä kello 22 ja leiriydymme lasteni asuntoon. Tyttäreni ja poikani asuvat kimpassa isossa kolmiossa, jossa me mahdumme aina yöpymään käydessämme Jyväskylässä. On ihanaa, kun saa hetken olla myös heidän kanssaan.

Keskiviikko 25.7.
Terapeuttista tarroittamista

Tyttäreni kello herättää meidät puoli seitsemän. Minä siinä aamukahvia laitellessa katson, kun hän lähtee sinkoilemaan töihin. Olen niin ylpeä tuosta äidin ”rahtarista”. Kaikki odottivat, että hän kävelee äidin jalan jälkiä kauneusalalle, mutta toisin kävi. Meidän likka ajaa soraa ja hyvä niin. Hän tykkää työstään ja silloin ala on juurikin se oikea.

Aamulla painelen varastolle katsomaan tilannetta. Monta lavaa tavaraa on purkamatta, kun ei olla keretty. Haasteelliseksi purkamisen tekee se, että tarroitamme itse tuotteet. Mutta voin kertoa, tämä työ jos mikä on terapeuttista. Ehdin siinä jonkin aikaa pakkaamaan päivän lähetyksiä, kunnes starttaan Jyväskylän keskustaan lounastreffeille asiakkaan kanssa.

Saamme lounaan ohessa tehtyä tilauksen ja vaihdettua kuulumiset. Ihanaa kun suuresta osasta asiakkaitani on tullut minulle ystäviä. Ja se tästä työstä tekee vielä hauskempaa.

Lounaan jälkeen takaisin varastolle. Matkalla käyn ostamassa liikkeeseen pöydän ja tuolit, jotta sisääntulo liikkeeseen olisi hieman houkuttelevampi. Ja onhan se kiva, kun saan juoda kaffet siinä lastaussillalla työn ohessa.

Kun saan laitettua loput tilaukset eteenpäin ja pöydät ja tuolit esille, niin painofirmasta ilmoitetaan, että kampaamon roll-up on valmis. Haen roll-upin ja vien sen heti kampaamoon. Siinä se uusi kampaamon rollup-kuvausseinä seinä nyt on.

Loppu ilta meneekin tarroittaen tuotteita ja laittaen hyllyyn. Vielä hymyssä suin.

Torstai 26.7.
Yrittäjän patjayö ja yllättävä tapaaminen

Lopetin viime yönä työt kello viisi ja aamulla kello soikin jo kahdeksalta. En raaskinut mennä herättämään lapsia, joten jäin varastomme nurkkaan yöunille. Nauratti, kun otin kuvan nukkumapaikastani. Tämä kuva pitäisi sensuroida, jotta kuva yrittäjän elämästä olisi vähän hehkeämpi.

Aamulla kasaan lähetykset. Minulla on aikaa tasan kello kahteen, koska sen jälkeen minulla on palaveri koskien illan Fitness Covergirl -kilpailuja. Subrina ja SN Hair ovat olleet tiuhassa yhteistyössä näiden kisojen kanssa jo pitkään.
Kiirettä piti, että sain pidettyä päivän aikataulusta kiinni, mutta niin vaan hiki päässä mentiin.

Iltakahdeksalta starttaan kohti satamaa katsomaan tyttöjen kisoja ja nauttimaan hetkeksi ”vapaa-ajasta” yhteistyökumppanien kanssa.

Ja kuinka ollakaan, samassa rytäkässä tapasin työkaverini 16 vuoden takaa, siinähän ilta vierähti kuulumisia vaihtaen. Molemmat olemme edelleen myyntialalla vaikkakaan kumpikaan ei myy enää kiinteistöjä.

Perjantai 27.7.
Varasto valmiiksi ja kaasutellen kotiin

Aamupäivä menee taas paketoidessa. Vaikka illalla meillä meni jokseenkin myöhään, niin en anna sen sekoittaa päivärytmiä. Olipahan mukava käydä tapaamassa yhteistyökumppaneita ja kokemassa rallihumua – vaikka en yhtään ralliautoa nähnytkään.
Viimeiset tavarat hyllyyn ja varasto on valmis.
Tämä tarkoittaa, että ensi viikolla koittaa taas paluu normityöhön.
Ennen kuin noudan pojat kyytiin, käyn tankilla. Tämä on aina yhtä hauskaa, sillä uusia kaasuauton käyttäjiä on paljon ja etenkin miehet ovat usein kysyneet noloina, kuinka auto tankataan. Ja nyt kun osaan itse jo tämän homman, voin hyvillä mielillä opettaa miehiäkin.


Kello on taas paljon, kun saavumme Espooseen. Entinen naapurin poika Jyväskylästä tahtoi meille kylään, joten otin senkin kyytiin. Ihanaa, kun lapset pitävät vielä yhteyttä, vaikka keväällä muutimmekin 260 kilometrin päähän. Mutta jotain hienoa tässä tietokoneajassakin on, he pitävät sitä kautta tiiviisti yhteyttä.

Viimeisen kolmen päivän aikana yöunet rajautuvat15 tuntiin, joten viikonlopusta tulee rauhallinen.

Lauantai 28.7
Siivouspäivä lähti käsistä

Aurinko porottaa, mutta siivouspäivä kutsuu. Otankin kellarin räsymatot huolekseni ja pesen ne. Samassa huomaan siivoavani autotallin, varaston ja asunnon. Huh huh, mikä homma.


Tällä viikolla löysin upean puuhevosen Facebookin kirpparilta ja kuinka ollakaan, se sopii sisustukseeni täydellisesti. Miten nyt raaskin luopua siitä uuteen kampaamooni?
Puuhevosen tarina on kaunis: kampaaja, jolta sen ostin, oli perinyt sen äitinsä kampaamosta. Puuhevonen on yli 40 vuotta vanha. Ihana ja niin uniikki.

Siivouspäivä päättyy kello 22 ja lähdemme poikien kanssa uimaan viereisen lammen rannalle. Saunan jälkeen pää painuu visusti tyynyyn.

Sunnuntai 29.7
Ilmiö ja koirakarkuri

Jaksan nousta sängystä vasta puoliltapäivin. Voi apua, hävettää oikein myöntää.
Päätimme poikien kanssa suunnata Nummi-Pusulaan, kasvihuone ilmiö –kauppaan. Minun on jo kauan pitänyt mennä sinne, mutta aina sitä on olevinaan niin kiire.

Ja paikkahan oli aivan huikea. Niin upea, että en voi kuin suositella.
Ja ihana löytää paikka, missä lapsetkin olivat ihan into pinkeenä. Aina ei tarvita niitä kalliita huvipuistoja.


Matkaan meillä ei tartu mitään muuta, kuin kasa inspiraatiota tulevaa kampaamoa varten. Sitähän sitä lähdettiin hakemaankin.
Käymme matkalla Lohjalla syömässä ja sitten kotia ja uimaan. Matkalla noudettiin lainakoira ja Elvis kotiin.

Noh… loppuilta päätyi sitten meidän Elviksen omaan retkeen. Etsittyäni Elvistä puoli tuntia, päätin tsekata Facebookin Karkurit-ryhmän. Ja sieltähän hän löytyi!

Ja nyt nukkumaan ja keräämään voimia tulevaan viikkoon. Kiitos kun olitte matkassa mukana.

 

 

 

 

 

 

Scroll to Top