Vuonna 2020 Pinnissä oli juttu otsikolla ”Hyppy tuntemattomaan”.

Se kertoi Erja Määtästä, hiusalalla meritoituneesta kouluttajasta, joka oli juuri päättänyt vaihtaa alaa ja ryhtyä opettajaksi. Mitä Erjalle kuuluu nykyisin?

Kaikki opettajat ovat joskus olleet opiskelijoita.

Kaikista opiskelijoista ei kuitenkaan tule aikanaan muiden työn ohjaajia tai valmentajia. Opettajiksi päätyvillä on omanlaisensa opetusgeeni. ”Pedagoginen kutsumus”, kuten Erja Määttä siitä hienosti sanoo.

ERJA MÄÄTÄSSÄ itsessään ’opettajuus’ antoi ensimerkkejä jo pian parturi-kampaajaksi valmistumisen jälkeen.

– Toimin pitkään Wellalla ja Lorealilla freelancer-kouluttajana ja pidin kouluttajan työstä kovasti, kertoo Erja Määttä. -Siinä työssä todellakin pääsi kehittymään.

– Muutenkin olen saanut heti työskennellä yrityksissä, joissa pääsin kouluttamaan itseäni. Löysin intohimoni. Ala imaisi minut vastavalmistuneena täysin.

– Opettajuus oli kuitenkin kaiken aikaa mielessäni, jossakin taka-alalla. Olisi ihana olla jonakin päivänä tuottamassa alalle uusia osaajia. Minulla oli pedagoginen kutsumus.

– Hiusala oli kuitenkin ehtinyt imeä minut jo mukaansa. Kun 40 vuoden ikäpyykki ohittui, päätin vastata sydämen kutsuun.

– Se tapahtui silti aika yllättäen. Olin ex-opettajaltani Teija Mäntylältä kuullut, että tuuraaja-opettajia saatetaan joskus tarvita ja tarjoutunut vapaaehtoiseksi, mutta kun kutsu sitten tuli, se tuli nopeasti. Siksi Pinnin jutussa oli otsikkona ”Hyppy tuntemattomaan”.

MILTÄ TUNTUI seistä ei-pätevänä, mutta kuitenkin kokeneena sijaisopettajana ensi kertaa ammattiin opiskelevan porukan edessä? Olihan omasta kouluajasta kuitenkin jo ehtinyt kulua yli 20 vuotta.

– Tuntuihan se hieman hurjalta. Vaikka itse koin, että kokemusta oli ja että osasin työn, olinhan elättänyt itseni ja kouluttanut ammattilaisia, ei opettaminen ole helppoa.

– Haaste tulee muun muassa ihan siitä, kun työn tekemistä opetetaan sellaiselle ihmiselle, joka ei välttämättä ole koskaan pitänyt edes leikkaussaksia kädessä? Miten kaikki tekeminen perustellaan, miten se näytetään jne.

– Olen huomannut, että pedagogisen osaamisen kehittyminen vaatii yhtä lailla myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Jokainen opiskelija on opettanut minulle jotain. Erityisesti he, joilla on ollut jotain haastetta elämässään tai opinnoissaan.

– Muistan kuitenkin ensimmäisen päivän jälkeisen fiiliksen, kun kävelin metroasemalle. Olin aika poikki, mutta syvällä sisimmässäni kuitenkin onnellinen. Oli olo, että: Selvisin! Ja tunne siitä, että olin oikealla polulla.

Nyt, kun aikaa muutoksesta on kulunut yli viisi vuotta, Erja Määttä on opiskellut kasvatustieteiden perusopinnot, saanut ammatillisen opettajan pedagogisen pätevyyden ja suorittanut myös estenomin ammattikorkeakoulututkinnon Laureassa. Hän on itse jatkuvan oppimisen ja työn ohessa opiskelun malliesimerkki.

– Opettaja arvostaa koulutusta, hymyilee Erja Määttä, jolla nyt on ammatillisen opettajan täysi pätevyys.

Omalla kohdallani ympyrä sulkeutuu tänä syksynä, kun aloitan. hiusalan ammatillisena opettajana Savonkadun toimipaikassa vakituisessa työsuhteessa. Itse kävelin samaiseen koulurakennukseen uutena opiskelijana ja intoa puhkuen elokuussa 1995, tasan 30 vuotta sitten.

”Samaan maaliin pelataan”

Nykyisin puhutaan paljon ammatillisen koulutuksen vaikeuksista. Puhutaan opetustoimen kalleudesta kunnissa, opiskelijoiden motivaation ailahtelusta ja keskeyttävien suuresta määrästä.

Hyppäämme keskustelussa ammattiopettaja Erja Määtänkin kanssa suoraan vaikeisiin aiheisiin.

Onko ongelma opetuksessa vai opiskelijoissa?

– Tähän ei ole olemassa yhtä suoraa vastausta, ongelmahan ratkaistaisiin siinä tapauksessa heti. Syitä on varmasti monia. Yksi taustatekijä voi olla toisen asteen opintojen muuttuminen pakolliseksi. Moni nuori saattaa tulla opiskelemaan alaa, josta tietää kovin vähän tai valinta ei kenties, ainakaan heti, vastaa ennakko-odotuksiin.

– Henkilökohtaisesti olen hyväksynyt sen, että osa opiskelijoista valmistuu hiusalalle ja osa ei. Tärkeää on, että jokainen löytäisi itselleen mieluisan alan ja saisi 2. asteen tutkinnon.

– Vakuutan keskeyttämishaluiselle nuorelle, että vaikka nyt tuntuu siltä, ettei hän ei tee 2. asteen tutkinnolla mitään, kannattaa silti opiskella ja valmistua. Kun tutkinto on valmis, maailma ja työelämä on eritavoin avoin. 2. asteen ammatillisella tutkinnolla voi hakea nimittäin korkeakoulu- ja yliopisto opintoihin, kuten ylioppilastutkinnollakin. Eteneminen työelämässä ja opinnoissa muuttuu tutkintopaperi kädessä paljon helpommaksi.

– Pidän myös tärkeänä muistaa, että opiskellessaan 16-19 vuotias ei ole väliinputoaja, eikä työtön vaan hän on yhteiskunnassa kiinni ja häntä sivistetään.

– Toisista hiusalan opiskelijoista voi tulla huippukampaajia ja toiset voivat keskittyä täällä enemmän elämäntaitojen opiskeluun. Voimme kuitenkin antaa kaikille eväät hyvään elämään ja ammattiin. Hiusala on hyvin laaja ja työtehtäviä on monenlaisia. Haluamme, että opiskelija ymmärtää, että tällä alalla hän voi työskennellä hyvin monissa erilaisissa tehtävissä.

Toisista hiusalan opiskelijoista voi tulla huippukampaajia ja toiset voivat keskittyä täällä enemmän elämäntaitojen opiskeluun. Voimme kuitenkin antaa kaikille eväät hyvään elämään ja ammattiin.

ERJA MÄÄTTÄ on vajaan kuuden opettajavuotensa aikana ehtinyt nähdä muutoksen.

– Kun toinen aste tuli pakolliseksi, opettajan työnkuvaan tuli myös kasvatuksellinen rooli. On selvää, etteivät kaikki nuoret ole välttämättä löytäneet vielä tuossa vaiheessa omaa alaansa ja toki oppimisvalmiuksissakin on opiskelijakohtaisia eroja. Mikäli opiskelija kokee, ettei opiskeltava ala ole hänelle oikea, ohjaamme hänet tuva-opintoihin tai hakeutumaan mahdollisuuksien mukaan sille alalle, joka tuntuisi omimmalta.

Pitäisikö opettajilla olla jotain lisäpätevyyttä selvitäkseen oppimisvalmiuskysymyksissä?

– Ainakin tukea täytyy olla. Meillä Stadin Ao:ssa on laadittu opiskelijoille “tuenportaat” ja puutumme nopeasti ja varhaisessa vaiheessa, mikäli opinnot eivät etene tai poissaoloja kertyy. Selvitämme, kuinka parhaiten voimme auttaa opiskelijaa.

– Toivoisinkin, että opiskelija aina näkisi sen, että olemme olemassa häntä varten ja hän taas opiskelee itseänsä ja erityisesti työelämää varten, ei meitä opettajia varten.

– Oppilaitoksessamme on tehokas opiskelijahuoltoryhmä. Jos esimerkiksi huomaan, että opiskelijalla on haasteita, poissaoloja tms, kutsun hyvin herkästi opinto-ohjaajan, erityisopettajan tai kuraattorin tiimipalaveriin ja otamme yhteyden huoltajiin. Puutumme nopeasti ja tuemme moniammatillisesti. Se on opiskelijan etu.

”Kiitos, että et hylkää”

Miten opettaja jaksaa? Mikä ylläpitää hänen motivaatiotaan?

– Tässä työssä ilahduttaa opiskelijoiden onnistumisen ilo, sillä siihen iloon pääsee opettajakin mukaan. Parhaita tunteita on oppilaan kehityksen näkeminen. Opiskelijat kiittävät kuulemma opettajaansa omalla tavallaan jaksamisesta joka päivä, Myös huonoista päivistä. Siitä että opettaja ei hylkää. Että opettaja on täällä. Tulee joka aamu uudelleen. Kulkee mukana.

– Jotkut opiskelijat kiittävät opintojen päättyessä yhdessä kuljetusta matkasta. Moni kiittää myös kärsivällisyydestä.

– Mikäli joku oppilas moittii toista opettajaa esimerkiksi selän takana, tuon esiin, että joka opettajalla on pedagoginen vapaus. On useita teitä päästä samaan lopputulokseen ja rikkaus, että opettajia on erilaisia. Jollei juuri tämä opettaja, joku toinen voi löytää juuri oikean tavan opettaa juuri sinua.

– Kun opiskelija ymmärtää, että opettaja pelaa aina samaan maaliin hänen kanssaan, tilanne voi muuttua ja motivaatio nousee. Toisinaan sen eteen vain joutuu tekemään vähän enemmän töitä.

Erja Määttä,

Hiusalan ammatinopettaja, Helsingin kaupunki

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala Stadin AO