Suomessa parturi-kampaajan työ on monelle luova ja asiakaspalveluhenkinen ammatti, mutta se on myös fyysisesti kuormittavaa. Työpäivät kuluvat usein seisten, kädet koholla ja samoja liikkeitä toistaen. Tämän vuoksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat alalla hyvin yleisiä. Pinni tutki, millaisia työergonomiasta johtuvia ongelmia alan ammattilaiset kohtaavat ja onko niille mitään tehtävissä? Ja kuka korvaa, jos tulee sairasloma?

Tekstit Rainer Nyman Kuvat Freepik ja Rainer Nyman

Suomessa parturi‑kampaajien työ nähdään usein luovana ja sosiaalisena palveluammattina, mutta kulissien takana piilee vähemmän puhuttu ilmiö: alan työntekijät kärsivät poikkeuksellisen paljon tuki‑ ja liikuntaelinsairauksista. Suomalaiset opinnäytetyöt, työterveysselvitykset ja alan järjestöjen raportit piirtävät yhtenäisen kuvan fyysisesti kuormittavasta työstä, jossa ergonomia ei aina pysy kiireen perässä, vaan se unohtuu.

Suomalaisissa hiusalan ergonomiatutkimuksissa niska-hartia‑alue nousee selvästi suurimmaksi ongelmaksi. Kampaajat työskentelevät pitkiä aikoja kädet koholla, usein staattisissa asennoissa, jotka kuormittavat hartialihaksia. Moni kuvaa jännitystä ja särkyä päivittäiseksi seuralaiseksi.

Hiusten leikkaaminen, kampausten tekeminen ja hiusten kuivaaminen föönillä ovat liikesarjoja, joita kampaaja tekee päivän aikana kymmeniä kertoja. Suomalaiset opinnäytetyöt nostavat esiin ranteen ja kyynärvarren rasitusvammat, jotka voivat pitkittyessään johtaa tulehduksiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Oireet pahenevat usein sesonkiaikoina, jolloin taukoja on vähemmän. Myös olkapäävaivat ovat yleisiä. Kun käsiä pidetään jatkuvasti ylhäällä, olkapäiden jänteet ja lihakset rasittuvat. Tämä voi aiheuttaa kipua, tulehdusta ja joskus liikerajoituksia.

Alaselkä oireilee seisomatyössä

Kampaajan työ on lähes kokonaan seisomista. Vaikka liikkuminen työpisteeltä toiselle tuo vaihtelua, kumarat asennot ja asiakkaan pään yli kurottaminen kuormittavat alaselkää. Ergonomiaselvitykset korostavat, että asiakastuolin korkeuden säätäminen on yksi tehokkaimmista, mutta alihyödynnetyistä keinoista vähentää selkäkipuja.

Osa hiusammattilaisista käyttää hyödyksi työtuolia, jossa on rullapyörät ja tämän on koettu vähentävän alaselän ja jalkojen rasitusta. Pitkä seisominen vaikuttaa myös jalkoihin ja polviin. Jalkaterät voivat kipeytyä ja jalat väsyvät helposti. Joillakin voi ajan myötä kehittyä myös polvivaivoja tai suonikohjuja.

Tutkimuksissa kampaajat kertovat tietävänsä ergonomian perusperiaatteet, mutta kiire, asiakaspaine ja työtilojen rajoitteet estävät niiden toteuttamisen. Työhyvinvointia käsittelevissä suomalaisissa opinnäytetöissä toistuu sama havainto: ergonomian parantaminen koetaan tärkeäksi, mutta käytännössä muutokset jäävät usein tekemättä.

Vaikka suomalaisia kampaajien TULE‑sairauksiin (tuki- ja liikuntaelin) keskittyviä tutkimuksia on yllättävän vähän, olemassa oleva aineisto on yksimielinen siitä, että ala on fyysisesti kuormittava, ja oireet ovat yleisiä jo uran alkuvaiheessa. Asiantuntijat korostavat, että pienillä muutoksilla – kuten työtuolin aktiivisella säätämisellä, tauottamisella ja palauttavilla liikkeillä voidaan ehkäistä merkittävä osa vaivoista.

Suomessa ei ole tehty kattavaa, valtakunnallista tutkimusta kampaajien TULE‑sairauksista. Suurin osa tiedosta perustuu opinnäytetöihin ja työterveyden yleisiin ergonomiasuosituksiin. Alalla on toivottu laajempaa tutkimusta, joka huomioisi työn fyysisen kuormituksen, työvälineiden ergonomian, työtilojen suunnittelun, tauotuksen ja yrittäjyyden vaikutukset työhyvinvointiin.

”Aluksi se oli pientä jomotusta”

Kun kampaaja nostaa föönin käteensä, kukaan ei näe, että hänen olkapäänsä on ollut tulehtunut jo kuukausia. Tai että hän on yrittänyt turhaan saada vakuutusyhtiöltä korvausta vaivaan, joka on syntynyt vuosien työstä. Vantaalaisen Sannan tarina on aika tyypillinen esimerkki: korvaushakemus ei mennyt läpi vakuutus-yhtiössä, koska se katsoi, ettei hänen vammansa laatu ole työperäistä.

Vantaalainen parturi-kampaaja Sanna, 38, kertoo puhelimitse istuvansa parhaillaan työpisteensä vieressä ja pyörittelevänsä taas kerran varovasti oikeaa olkapäätään. Hän on ollut alalla 15 vuotta ja kivut alkoivat pari vuotta sitten.

– Aluksi se oli vain pientä jomotusta. Sitten alkoi puutuminen. Lopulta heräsin öisin siihen, että käsi oli täysin tunnoton, Sanna kertoo. (Sanna ei ole haastateltavan oikea nimi hänen pyynnöstään. Oikea henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.) Vuosi sitten hän hakeutui pitkittyneen kivun takia työterveyteen, jossa todettiin kiertäjäkalvosimen tulehdus, joka on tyypillinen rasitusvamma kampaajilla.

– Lääkäri sanoi suoraan, että tämä on työn aiheuttamaa. Mutta vakuutusyhtiö ei ollut samaa mieltä.

Sanna ei pystynyt muutamaan viikkoon tekemään töitä lainkaan, koska käden nosto tuntui heikolta ja olkapää särki. Hän haki vakuutusyhtiöltä sairauslomapäiviltä korvausta ammattitautina. Päätös oli kielteinen.

– Perustelu oli, että työni ei ole poikkeuksellisen kuormittavaa. Se tuntui absurdilta. Teen kädet koholla kahdeksan tuntia päivässä töitä.Vakuutusyhtiö väitti ihan pokkana, että oireeni voivat johtua liiallisesta jumppaamisesta kuntosalilla vaikka en sellaisessa edes käy, Sanna hymähtää.

Hän sai kuitenkin sairauslomansa korvaukset Kelan kautta.

– YEL-työtuloni ovat niin pienet, että olisiko korvaus ollut pienin mahdollinen, kolmisen kymppiä päivä ja siitä verot pois.

Kampaajan olkapääoireet ovat jatkuneet, tosin lievempinä ja harvemmin kuin aiemmin.

– Huonoina päivinä hiusten föönaus, niiden leikkaaminen tai pesupaikalla työskentely voi olla vaikeaa, mutta osaan jo ennakoida mahdolliset oireet. Olen muuttanut tapani työskennellä ja hankkinut satulatuolin, jotta hartiat pysyvät rentoina. Olen myös lisännyt taukoja ja muun muassa vaihtanut kevyempään fööniin. Teen myös kiertoliikkeitä ylävartaloon aina kun mahdollista päivän aikana. Lisäksi käyn säännöllisesti fyssarilla.

Sanna kertoo oppineensa kantapään kautta sen, että vakuutusyhtiö ei ole parturi-kampaajan puolella silloin, kun hänen mielestään selkeä työperäinen sairaus iskee.

– No eihän se rasitusvamma itsestäänkään sinne olkapäihin tule. Kampaajan työväline on tämä kroppa ja erityisesti kädet ja hartiat. Kun ne prakaavat, ei paljoa naurata. Pidän joka päivä peukkuja, etten sairastu uudestaan tai vakavammin. Uskoni vakuutuksiin on täysin mennyt, kyllä tässä aika yksin saa olla, Sanna huo’ahtaa. Hän sanoo suoraan pelkäävänsä tulevaa.

– Rakastan tätä työtä. Mutta en halua jäädä työkyvyttömäksi viisi-kuusikymppisenä. Uskon, että se on monen kampaajan todellinen pelko.

Pinni pyysi Facebookissa ammattilaisten kokemuksia työperäisistä sairauksista ja sai neljä yhteydenottoa sähköpostitse. Sannan tarina on hyvin samankaltainen muiden vastaajien kanssa.

”Vakuutus korvasi”

Espoolaisen parturi-kampaaja Irmeli Hyytiäisen olkapää leikattiin vakuutusyhtiön sairaalassa viisi vuotta sitten. Hän on tyytyväinen kokemaansa, vaikka alun paperisota hermostutti. ­

– Olen vuosikymmeniä maksanut isoja summia vakuutuksesta, joka kattaa kaiken. On harmittanut, mutta ei harmita enää, hän sanoo. Vakuutus maksoi Immun leikkaus- ja hoitokulut ja ansionmenetyskorvauksen yli kahdeksalta kuukaudelta.

Espoon Viherlaaksossa Tähtipaplari-liikettä 15 vuotta pyörittänyt Irmeli ”Immu” Hyytiäinen tunnetaan iloisena ja puhetta pulppuavana persoonana, joka ei vähästä hätkähdä. Kohta 45 vuotta alalla työskennellyt hiusammattilainen sanoo, että joulukuussa 2020 hymy hyytyi eikä itkukaan ollut kaukana.

– Vuotta aiemmin jo huomasin, että oikea käsi ei nouse ylös vanhaan malliin. Silloin ei vielä ollut särkyjä, mutta kyllä ne sitten myöhemmin tulivat. Aloin huomaamatta kurottelemaan jaloillani eli varvastella asiakkaan ympärillä, jotta jäykistynyt oikea käsi jaksaisi mukana työssä, hän muistelee.

Joulukuussa tilanne oli edennyt niin pitkälle, ettei Immu saanut kivuiltaan nukutuksi. Oikea olkapää oli niin arka, ettei sen päälle pystynyt vahingossakaan varaamaan sängyssä. Työntekokin oli hankalampaa, käsi ei tahtonut nousta ylös lainkaan.

– Menin tottakai lääkärille, joka tutki ja määräsi kipulääkkeet sekä antoi kortisonipistoksen sekä lähetteen fyssarille.

Kaksi kuukautta kului, ja tilanne oli aivan sama kuin joulukuussa. Lääkäri toisti taas saman ”hoitokuurin”. Lääkäri oli sitä mieltä, että olkapäävaiva johtuu Immun ammatista ja että hoitoa jatketaan – huhtikuussa olisi seuraava kortisonipiikki.

– En suostunut siihen, vaan otin saman tien yhteyttä vakuutusyhtiön, OP Pohjolan, sairaalaan ja vaadin päästä erikoislääkärin vastaanotolle. Siellä tutkittiin käsien ja olkapään liikerata, käsien puristusvoimat ja niin edelleen. Lääkäri totesi, että ei tässä mitään ihmeellistä tunnu olevan, mutta otetaan nyt magneettikuvat varmuuden vuoksi ja katsotaan, löytyykö sieltä mitään. Itselle tuli fiilis, että lääkäri ei oikein tuntunut uskovan vaivojani, Immu kertoo.

Ensimmäinen leikkaus ei onnistunut

Seuraavana päivänä sama erikoislääkäri soitti, ja kertoi, että löytyihän sieltä sitten kuitenkin ”oikea vaiva” – kiertäjäkalvosimen repeymä. (Kiertäjäkalvosin sijaitsee olkanivelen ympärillä lapaluun ja olkaluun välissä syvällä isojen hartialihasten alla. Sen tehtävä on pitää olkaluun pää tiukasti olkanivelessä ja mahdollistaa käden nostot ja kiertoliikkeet.)

– Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin valmistautua leikkauspöydälle. Minä olin ihan ensimmäisenä kauhuissani, että mitä ihmettä teen asiakkaitteni kanssa, kun lääkäri sanoi, että saikkua tulee 3-4 kuukautta.

Immulla on onneksi hyvä ammattilaisista koostuva tukiverkosto, johon kuuluu neljä ”vanhaa työkaveria ja kampaajatuttua” monen vuoden ajalta. He lupasivat hoitaa Immun asiakkaat liikkeissään, jotka sijaitsevat Tähtipaplarista viiden kilometrin säteellä.

– Sehän oli se suurin helpotus! Kohtalokin puuttui peliin, kun oli korona-aika, ja siitä johtuen muutenkin asiakaskäynnit olivat harventuneet.

Ennen leikkausajan varaamista Immun piti toimittaa vakuutus-yhtiöön ”valtava nippu” erilaisia todistuksia, jotta leikkaus- ja hoitokustannukset menisivät vakuutuksen piikkiin.

– Yhdessä mieheni kanssa pähkäiltiin aika monta iltaa niitä A-, B- ja C-kaavakkeita ja naureskeltiinkin, että tässä ei edes pitkä matikka auta, Immu kertoo.

Kuukauden sisällä myönteinen päätös leikkaukselle tuli ja pian Immu olikin leikkaussalissa.

– Leikkauksen jälkeen kuukauden verran kävin fysioterapiassa kerran viikossa, ja kaksi kuukautta leikkauksesta tapasin lääkärin. Valittelin, ettei käsi tunnu vieläkään toimivan, vaikka kivut olivatkin poissa, mutta lääkäri totesi, että se on normaalia. Jatka fyssaria viikottain ja tavataan kahden kuukauden päästä, hän sanoi.

Meni taas kaksi kuukautta ja lääkärinkäynnillä osoittautui, ettei paraneminen ole edistynyt toivotulla tavalla vaan olkapää pitää leikata uudestaan, koska sidekudos on jäykistynyt ja jänne on kireä.

– Siinähän oli se ongelma, että leikkausta ei voida tehdä kuin vasta puolen vuoden päästä ensimmäisestä, ja nyt oli kulunut vasta neljä kuukautta. Kysyin lääkäriltä, että mitä ihmettä teen seuraavat kaksi kuukautta, kun töitäkään ei saa tehdä? Lääkäri totesi tyynesti, että treenaat sen ajan kättä, Immu muistelee.

Vakuutus korvasi, mutta työtä se vaati

Toinen leikkaus tehtiin ja edessä oli taas 2-3 kuukautta sairauslomaa.

– Oli se aikamoista aikaa. Asiakkaille infosin koko tuon ajanjakson aikana kolmisen kertaa muutoksista ja pahoittelin tietysti tilannetta. Ja taas sain ihanat kampaajakaverit tuuramaan. Onneksi toipumisaikana oli ihanan aurinkoinen, lämmin kesä, kun jouduin pitämään toista kuukautta kantosidettä enkä oikeastaan pystynyt tekemään kotona yhtään mitään.

– Olen oikeakätinen ja se oli paketissa ja käyttökiellossa. Enimmäkseen istuin puutarhassamme ja ihailin luontoa, Immu kertoo ja muistelee, kuinka ajan tappamiseksi opetteli meikkaamaan vasemmalla kädellä.

Vakuutus korvasi lääkärit, leikkaukset ja muut siihen liittyvät hoitokulut ja korvasi myös ansionmenetyksetkin.

– No kyllä lopuksi. Alku oli todella hankalaa, ketään ei saa vakuutusyhtiössä kiinni, kukaan ei vastaa kyselyihin ja jos vastaa, pompottaa sinne tänne tai pyytää jotain uutta lomaketta täytettäväksi netissä. Jopa pari kertaa tuli kysely, että toinen vakuutuslääkäri haluaa tietää, mitä olkapäälle on tehty, vaikka paperit olivat jo heillä, Immu muistaa.

– Aina lääkärin käynnin jälkeen sain kaksi kuukautta sairauslomaa, tulostin siihen liittyvät paperit kotona ja kiikutin suoraan Op:n konttoriin Leppävaaran Sellossa. Ajattelin, etteivät ainakaan häviä bittiavaruuteen tai postissa, kun aina vedottiin, ettei papereita löydy. Kolme kuukautta kesti, ennen kuin sain ensimmäisen kerran rahaa tilille, ja syynä viipymiseen oli kuulemma valtava kiire heidän toimistossaan.

Immu sanoo, että onneksi hänellä on kotona työssäkäyvä puoliso, muuten hän olisi ollut pulassa.

– Kyllä mä mietin, että jos olisi ollut yksinhuoltaja tai muuten yksin elävä, niin millä ihmeellä olisi elänyt kolme kuukautta?

Kaikkinensa työtapaturma- ja ammattitautivakuutus korvasi Immulle 8,5 kuukauden sairausloman.

– Ensimmäinen korvaus tuli könttäsummana kolmen kuukauden ajalta ja sen jälkeen se maksu alkoi tulla kuukausittain. Vakuutuskorvauksella sain maksettua tyhjillään seisovan liikkeen vuokrat, sähköt ja niin edelleen. Vakuutus kattoi myös juoksevat menot, kun toimitin laskukopiot heille. Osan palkastani maksoi myös Kela.

– Siinä sain täyden hyödyn vuosikymmeniä maksamalle kalliille vakuutukselle. Nyt en enää vakuutusta maksa, koska sen hinta nousee vuosittain monta sataa ja olen jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Mutta nuoremmille kollegoille suosittelen ehdottomasti kunnollisen vakuutuksen hankkimista, Immu Hyytiäinen toteaa.

Hiusammattilaisten TULE-vaivojen korvaaminen on epäselvä kenttä

Parturi-kampaajien työ on tunnetusti fyysisesti kuormittavaa: pitkät työpäivät, staattiset asennot ja toistuvat käden yläasennot altistavat niska-hartia- ja yläraajavaivoille. Silti näiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien korvaaminen vakuutuksista on Suomessa yhä monelle ammattilaiselle hämärän peitossa.

Lakisääteinen työtapaturmavakuutus toimii kampaajilla hyvin silloin, kun kyse on selkeästä, äkillisestä tapahtumasta. Esimerkiksi liukastuminen kampaamon lattialla tai selän venähdys hiuksia pestessä ovat tyypillisiä tilanteita, joissa korvaus myönnetään nopeasti.

Sen sijaan pitkäaikaiset rasitusperäiset tuki- ja liikuntaelin-vaivat ovat huomattavasti hankalampia. Tapaturmavakuutuskeskuksen ja työterveyshuollon linjausten mukaan rasitusvam- mojen korvattavuus edellyttää selkeää, lääketieteellisesti osoitettavaa syy-yhteyttä työn ja oireen välillä. Parturi-kampaajien kohdalla tämä on harvinaista, sillä vaivat syntyvät usein vuosien kuormituksen seurauksena.

Ammattitautivakuutus voi korvata esimerkiksi ranteen jännetuppitulehduksen tai olkapään kiertäjäkalvosimen sairauden, jos työkuormitus on poikkeuksellisen suurta ja dokumentoitua. Käytännössä tämä tarkoittaa tarkkoja työterveysarvioita ja kuormitusmittauksia.

Moni kampaaja ei kuitenkaan hakeudu tutkimuksiin ajoissa, ja oireet jäävät helposti ”normaalin kuluman” piikkiin. Tämä heikentää mahdollisuuksia saada korvausta myöhemmin.

Jos TULE-vaiva ei täytä tapaturman tai ammattitaudin kriteerejä, kampaaja ohjataan Kelan sairauspäivärahalle ja YEL- tai TyEL-järjestelmän työkyvyttömyysturvan piiriin. Hoitokulut jäävät usein yrittäjän omalle vastuulle, ellei hänellä ole vapaaehtoista sairauskuluvakuutusta.

Moni alan yrittäjä yllättyy siitä, että fysioterapia ja tutkimukset eivät automaattisesti kuulu lakisääteiseen turvaan.

Ala toivoo selkeää linjausta

Työterveyslaitoksen mukaan kampaajien työ sisältää runsaasti staattista lihastyötä ja toistoliikkeitä, jotka lisäävät TULE-sairauksien riskiä. Silti korvauskäytännöt eivät ole pysyneet työn todellisuuden perässä.

Alan järjestöt ovat toistuvasti toivoneet selkeämpiä linjauksia siitä, milloin rasitusperäinen vaiva voidaan katsoa työperäiseksi. Tällä hetkellä tulkinta vaihtelee tapauskohtaisesti ja vakuutusyhtiöittäin.

Moni yrittäjä kokee, että vakuutusturvan ymmärtäminen on vaikeaa ja että korvausprosessi on raskas. Erityisesti nuoret kampaajat toivovat selkeitä ohjeita siitä, milloin kannattaa hakea korvausta ja mitä dokumentteja tarvitaan.

Samaan aikaan työterveyshuollot painottavat ennaltaehkäisyä: ergonomiakoulutusta, tauottamista ja työpisteiden säätöä. Näillä voidaan vähentää oireita, mutta ne eivät poista tarvetta selkeälle korvausjärjestelmälle.

Mitä vakuutuksia pa-ka-yrittäjälle?

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus.

Suomessa yrittäjät voivat ottaa eläkevakuutukseen sisältyvän yrittäjän tapaturmavakuutuksen (TyEL- ja YEL-vakuutukseen liittyvä).

Työsairauksia, jotka liittyvät pitkäaikaiseen työskentelyyn (esimerkiksi niska- ja hartia-seudun rasitus, käsien nivel- ja ranneongelmat, hengitystie- tai allergiaoireet hiusväreistä), saatetaan katsoa ammattitaudiksi.

Ammattitaudiksi tunnustaminen edellyttää yleensä toistuvaa altistumista (esimerkiksi kemikaalit, pöly, fyysinen rasitus), lääkärin diagnoosia, syy-yhteyttä työhön tai työympäristöön.

Yrittäjän sairauskuluvakuutus.

Yksityinen sairauskuluvakuutus voi kattaa osan kuluista, mutta ei yleensä korvaa pitkäaikaisia työperäisiä sairauksia, ellei kyse ole äkillisestä onnettomuudesta. Joissain vakuutuksissa on lisäehdot, jotka kattavat tietyt krooniset työperäiset vaivat.

Korvaus- ja hyväksymiskäytännöt.

Vakuutusyhtiöt arvioivat yksilöllisesti millainen sairaus on, onko se tunnustettu ammattitaudiksi ja kuinka vahvasti yhteys työhön voidaan osoittaa.

Esimerkiksi hiustenleikkuuseen liittyvä niska- ja hartiavaiva voidaan joskus hyväksyä ammattitaudiksi, mutta tämä riippuu työskentelymäärästä, kestosta ja dokumentaatiosta.

Kemikaaleista (hiusvärit, permanenttien liuokset) johtuvat ihottumat ja allergiat voivat olla työsairauksia, jos altistuminen on merkittävää ja jatkuvaa.

Käytännön vinkkejä yrittäjälle.

Dokumentoi työ ja oireet. Työpäivien määrä, altistuvat aineet, oireiden alkaminen. Hanki lääkärin diagnoosi, ammattitauti- tai työ-sairauslausunto helpottaa korvaushakemusta.

Tarkista vakuutusehdot. Monet yrittäjät eivät tiedä, että YEL- tai tapaturmavakuutus voi kattaa ammattitaudit.

Harkitse lisävakuutuksia. Esimerkiksi yrittäjän sairauspäiväraha- tai ammattitautivakuutukset voivat olla hyödyllisiä.