Sielunkumppanuus syntyi ensihaastattelussa

Sielunkumppanuus syntyi ensihaastattelussa

Pinnin sivuja vuosia tekstittänyt toimittaja ja kirjailija Sisko Savonlahti harmittelee luottokampaajansa Mikko Vainion penkissä, että unohti tuoda mukaansa juuri julkaistun kirjansa. Tällä parilla on kuitenkin muutakin puhuttavaa kuin työt, vaikka Siskon työ Pinnin toimittajana tutustuttikin hänet nykyiseen luottokampaajaansa ja ystäväänsä Mikkoon. - Tuleeko eka luottokampaajajuttu missä itketään, Mikko naurahtaa eikä tarkoita lämpöisen jälleennäkemisen tuomaa tunnemyrskyä vaan Siskon heti kättelyssä heittämää Nyt leikataan paljon lyhyempää -toivetta.

Sisko ja Mikko eivät ole nähneet vähään aikaa ja sen näkee hiuksen tummana juurikasvuna ja kuulee ystävysten nopeatempoisesta ajatusten vaihdosta. Tummasta juurikasvustaan Sisko ei kuitenkaan halua luopua, hiuksen pituudesta sitäkin enemmän.

– Reilusti lyhyemmäksi, ja väriin heleyttä kuitenkin niin, että tyvestä hius on pitkän matkaa tummempi, Sisko luettelee varmoin lausein Loisto-kampaamossa Helsingissä.

– Tästä lähtee sitten ihan kunnolla pituutta – puolet! Oletko varma? Ja taakse tehdään tummempia raitoja, mikä nätisti blendautuu tuohon vaaleampaan. Täällä pituudessa on keltainen vaakaraita – oletko värjännyt hiuksia itse? Mikko kysyy suoraan ja Sisko vastaa epäröimättä.

– Jos olisi rahaa, kävisin aina tässä penkissä ja joka aamu hiusten pesussa ja laitossa! Totta se on, olen värjännyt hiukset vaaleaksi marketista ostetulla sävyllä. Ne paketit on niin houkuttelevia, kun myyvät upealla kuvalla, mutta lopputulos on niissä aina kuitenkin mitä on. Ei todellakaan vastaa ammattilaisen käsin tehtyä jälkeä, Sisko tietää ja naurahtaa hakevansa markettiväreistä jännitystä elämään.
Ja parturi-kampaajan ammattitaidosta Sisko tietää varmasti enemmän kuin muut perus kirjailijat. Kolme vuotta Pinnin toimittajana 2010 luvun molemmin puolin ja hiukset saivat testata niin värit, leikkuut, hoidot kuin kampauksetkin.

Mikon Sisko tapasi ensimmäisen kerran työn parissa SKT Groupin lehdistötilaisuudessa, missä Sisko haastatteli Mikkoa Pinniin.

– Tiesin Mikon ennestään, kaikkihan hänet tunsivat Helsingin yöstä! Ja siinä ne ruskeat silmät pälyilivät nyt ympäriinsä pressistilaisuudessa ihmislauman ympäröimänä. Esitin Mikolle pari kysymystä ja Mikko vastasi mukavasti ja rennosti rupatellen. Kun olin ollut Pinnissä töissä vähän pidempään, tein Mikosta henkilöjutun. Sen myötä tutustuimme paremmin, Sisko muistelee.

– Se oli Mbarissa, missä Sisko haastatteli mua. Tämä jälkeen Siskosta tuli mun luottotoimittaja. Sisko on nokkela ja hänellä on hyvin värikäs ja omalaatuinenkin tapa kuvailla asioita. Siskon blogikin oli ihan mahtava, Mikko sanoo ja leikkaa Siskon hiuksesta ronskisti ison pätkän pois.

– Pyysin Mikkoa silloin tulemaan mun kotiin tekemään trolleille kampauksia, jotta saan niistä videon blogiin. Ja niin tämä huippukampaaja tuli, Sisko kertoo ja näyttää kuin ei huomaisikaan lattialle tipahtelevia hiuskasoja. Luotto on vahva.
Ei ole ihme, että tämä pari tunsi sielun kumppanuutta toisiinsa heti ensi kiharoilla. Puhetyylikin on molemmilla sama sekä jutut, joiden juju löytyy usein niistä sanomatta jätetyistä lauseista. Laji on helppo, kun kuulijat ovat samalla aaltopituudella. Kun katsoo Siskoa ja Mikkoa tarkemmin, heissä näyttää olevan paljon samaa ulkonäköäkin: ruskeat nappisilmät, joiden katse harhailee ajoittain ohi toiselle puolelle huonetta ja tapa ottaa huomaamaton askel taaksepäin juuri ennen sivulausetta. Mikko ja Siskoa sisaruusvertailu huvittaa.

– Itse asiassa Sisko oikeasti muistuttaa mun oikeaa siskoa! Mikko tietää ja näkee, että aiheesta on kuultu ennenkin.

Kirjailija Sisko Savonlahti kuvailee luottokampaajaansa Mikko Vainiota ”käveleväksi taideteokseksi”. - Mikkoa seuraamalla näkee, mikä on muotia ja mikä on tulossa muotiin. On helppo luottaa hiukset Mikon käsiin, kun tietää, että aina tulee upea ja trendikäs lopputulos, Pinnin sivuiltakin tuttu Sisko kertoo.

Pinnissä työskennellessään Sisko testaili työnsä puolesta vapautuneesti ja rohkeasti eri hiustyylejä – ja jos joku niistä tuntui vieraalta, oli Mikko se, jonka puoleen Sisko kääntyi. Näin kävi myös permanentin jälkeen.

– Leikattiin permanentin jämät pois ja hiukset ihan lyhyiksi. Se oli tosi tyylikäs kampaus. Niin lyhyttä mulla ei ollut ollut sitten lapsuusvuosien. On helppoa kokeilla kaikkea, kun tietää, että on pelastava luottokampaaja, joka on rehellinen. Rehellisyys on tärkeää, Sisko sanoo.

Sisko vaihtoi Pinnistä opiskeluiden pariin vuonna 2011. Hiusalan uutuuskokeilut jäivät, mutta ystävyys ja luottosuhde Mikkoon jatkui. Säännölliset käynnit Loistossa Mikon penkissä toivat hiuksiin pian vaaleamman sävyn.

– Emme näe hiusasioissa kuin kolmisen kertaa vuodessa, viestittelemme paljon kuitenkin muuten. Ja tietenkin, jos tulee jotain todella tärkeää, niin Mikko on se, jonka käsiin luotan hiukseni täysin. Näin oli esimerkiksi ensimmäisen kirjan kirjanjulkaisukuvien kanssa – Mikko teki kuvauksiin hiukset, Sisko kertoo.
Yhteisiä muistoja, matkoja ja tarinoita Mikolla ja Siskolla riittää niin Pinnin ajoilta kuin sen jälkeenkin. Osaan tarinoista oman versionsa kertoo Pinnin luottokuvaaja Eero Kokkokin, jonka kanssa Sisko teki paljon juttukeikkoja. 

– Kaikki muistot tuskin ovat painokelpoisia, Sisko huokaa ja kertoo näkevänsä edelleen viihdyttäviä unia hiusalasta, sen ihmisistä ja tapahtumista.
Parhaimmat hiustarinansa Sisko vaihtaa ja läpielää nykyään Mikon kanssa. Näin kävi esimerkiksi Siskon Portugalin matkalla, josta joutui kesken kampaamokäynnin ottamaan puhelun Mikolle.

– Olin haastatellut Pinniin monia suuria kampaajanimiä. He puhuivat aina Toni&Guy-ketjusta, jota Suomessa ei ollut. Lomamatkalla otin aikaa itselleni ja kävelin paikalliseen Toni&Guy-liikkeeseen. Värjäys ja leikkaus kesti todella kauan ja hikoilin siinä kapan alla paniikissa, että mitähän tästä tulee. Siinä vaiheessa, kun kampaaja ajoi koneella takaraivosta ylös tiesin, että nyt ei mene kovinkaan hyvin. Hiukset olivat lopulta kuin pieni hattu pään päällä! Kun pääsin hotellille, laitoin mallista heti kuvan Mikolle.

– Näki, että hiuksessa oli käynyt kemiallinen leikkaus ja tätä oli yritetty korjata. Yritin antaa Siskolle lohduttavia sanoja, että kyllä se siitä kasvaa, Mikko naurahtaa.

– Ja tietenkin mulla oli treffit matkan jälkeen ja treffikumppani vain totesi, että ”Olet käynyt kampaajalla?” Totesin vain, että ”joo, näin kävi”.

Saksitut kysymykset:

Paras muisto Pinnistä?
– Kun tulin Pinniin, en tiennyt hiusalasta mitään. Silloinen Pinnin toimittaja Sari Enderle kuvasi työtä hyvin sanoessaan, että työ Pinnissä on ainutlaatuista, sitä on paljon ja muista pitää hauskaa. Näillä eväillä lähdin ja olihan sitä edessä paljon oppimista. Ja entäs kaikki ne upeat ihmiset, jotka opin tuntemaan! Tempauduin hiusmaailmaan ihan täysillä. Olisin montaa hyvää muistoa köyhempi, jos en olisi saanut olla mukana näin hiusalan keskiössä.

Mitä opit hiusalasta Pinnissä työskennellessäsi?
– Kampaajat tekevät todella paljon työtä ja ovat suurin osa pienyrittäjiä. Opin arvostamaan ammattia, parturi-kampaajan työtä ja yrittäjyyttä aivan eri tavalla.

Mitä hiusala ei tiedä sinusta?
– Yksi on varmasti se, että hain parikymppisenä ammattikouluun opiskelemaan hiusalaa. Tajusin vasta sisäänpääsystä kuullessani, että ihoni on kampaajan työlle liian herkkä ja allergisoituva.

Mielivaiheesi kampaamokäynnillä?
– Tiedän, kuinka kaikki sanovat, että hieronta pesupaikalla. Mutta mulle se on se hetki, kun näen Mikon ja joka kerta hän on eri tavalla upea. Silloin tiedän, että tulen lähtemään liikkeestä ulos upeampana itsekin.

Miten hoidat hiuksiasi kotioloissa?
– Pesen hiukset pari kolme kertaa viikossa. Käytän hoitoainetta vain latvoihin ja käytän lämpösuojasuihketta kun muistan ostaa sitä. Suosikkituotesarjani on Kevin.Murphy.

Onko sinulla koskaan bad hair day?
– Viimeksi tänään. Yritän olla ajattelematta asiaa, vaikka se on tosi ärsyttävää. Mutta se ei todellakaan ole suurin ongelmani. Suren asiaa hetken ja jatkan sitten eteenpäin.

Sisko Savonlahti

Kirjailija ja vapaa toimittaja

Kirjat:
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018)
Kai minä halusin tätä (Gummerus, 2021)

Pinnin toimittaja vuosina 2008-2011
Asuu: Helsingissä
Perhe: avopuoliso ja koirat Carlos sekä Nuppu
Minä kirjan luit viimeksi? Antti Rönkä: Nocturno 21:07
Mieliruoka? Perunamuussi ja jotain ihanaa sen kanssa
Harrastukset? Käveleminen, netissä pyöriminen
Tulevaisuuden haave/unelma? Unelmoin pienestä lomasta – joka siintää tasan kahden viikon päässä!