Suha Farooq (47) muutti Suomeen miehensä ja kahden lapsensa kanssa Irakista kesällä 2008.

– Idea oli miehen. Nokian puhelin oli ainoa asia minkä minä Suomesta tiesin, kertoo Suha.
– Mies oli sen sijaan saanut selville, että Suomi on hyvä maa ja että täällä olisi hyvä kasvattaa lapset.

Mikään takapajulan kasvatti nuori Suha ei ollut, vaikka ei Suomea tiennytkään. Hän oli yrittäjä. Ennen lähtöä Suomeen hän oli pyörittänyt menestyksellä omaa kampaamoaan Irakin naapurimaassa Jemenissä melkein viisi vuotta.

SUHA FAROOQ tulee kulttuurista, jossa palvelu koetaan eri tavalla kuin Suomessa. Se on iloisempaa, sosiaalisempaa ja suomalaisen korvaan jotenkin intiimimpää. Hienotunteisuus pidetään kuitenkin koko ajan mielessä.

– Arabinaiset käyvät usein kampaajalla. Käyttävät he huivia tai eivät, he yrittävät aina olla huoliteltuja. Ulkonäöstä huolehtimisen tärkeys opitaan jo pieninä. Pitää olla prinsessa. Hiukset pestään ja ne hoidetaan hyvin, ihokarvoista hankkiudutaan eroon – mielellään lankatekniikalla, kulmat muotoillaan ja hyvältä tuoksutaan. Näitä oppeja noudatetaan lapsesta vanhuuden päiviin asti, valottaa Suha.

Kun toimittaja viittaa suomalaisten huolittelemattomuuteen, Suha kiirehtii kiistämään:

– Ei, ei! Suomalaiset asiakkaat hoitavat itseään hyvin. 75 prosenttia asiakkaistani on kantasuomalaisia, kyllä minä tiedän.

HETI TULTUAAN Suomeen vuonna 2008 Suha Farooq aloitti kielen opettelemisen.

– Olin kahteen otteeseen 2009 harjoittelussa Glohairilla. Siellä havaitsin miten suuresti suomalaiset hiukset eroavat meikäläisten paksuista, tummista hiuksista.

– Kun asia tuli mahdolliseksi ja oppiakseni käsittelemään suomalaista hiusta, hain Tampereen Ammattiopisto Treduun ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä. Olin kurssini ainoa mamu.

Miltä tuntui?
– Pelottavalta, vastaa Suha. – Mutta pelko katosi nopeasti, sillä siellä oli hienot opettajat ja muutenkin kaikki meni hyvin.

Haastattelija alkaa olla aika vakuuttunut siitä, että Suha Farooqilla todellakin on asenne kohdallaan.

– Opin föönaamaan, väritekniikkaa, permanentit, kampauksen kehittämistä, luettelee Suha uusia Suomessa oppimiaan taitoja.

– Tarkkaa leikkaamista ja miesten hiusten leikkuuta.

Vastaus kysymykseen leikkaako hän miesten hiuksia nykyisin, löytyy katsomalla ympärilleen Tampereen Näsin linnankadun kampaamossa: vaaleanpunaista, valkoista ja kultaa niin naisellisessa paketissa että rohkea on se mies, joka näihin neliöihin uskaltaa. Aivan yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole.

– Se tekeekö miesten parturointia vai ei, on arabitaustaisen parturi-kampaajan oma valinta. Huivipäiset arabinaiset tekevät paljonkin parturityötä ja se on täysin okei.

Nyt kun Tredusta on kulunut jo yli kymmenen vuotta, Suha on oppinut taitavaksi sekä suomalaisen että ei-suomalaisen hiuksen käsittelijäksi. Erityisen osaava hän on paksun, kiharan hiuksen käsittelijänä. Sellaisia on kantasuomalaisillakin.

– Osaan vaalentaa myös etniset hiukset. Itse asiassa minulla taitaa ylipäätään olla enemmän vaaleita kuin tummia asiakkaita. Kaikenikäisiä. Monet tulevat meikkiin tai kampaukseen. Tai molempiin. Ja suosittelevat sitten toisille. Teen paljon lankauksia, myös kantasuomalaisille.

– Olen aika ylpeä siitä, että osaan molemmat hiukset, ”pohjoiset” ja ”etelät”. Ja siitä, että minulla on pitkä kokemus ja nopea käsi.

– Siitä olen myös tyytyväinen, että saan olla oma pomoni. Että olen yrittäjä.

Mitä odotat tulevilta vuosilta? Eläkeikään on paljon matkaa?

Toivon lisää koulutusta. Haluaisin korkeakouluun ja haluaisin oppia teknisempiä asioita hiuksista. Minua kiinnostaa myös opettaminen. Sitä ennen haluaisin alkaa tehdä videoita. Otetaan vaikka föönaaminen: kaikki eivät osaa föönata.

Suha tietää, että Suomessa hiusalalta poistuu liikaa kampaajaksi valmistuneita, mutta hän ymmärtää heitä.

– Pienyrittäjyys ei ole helppoa. Jokaisella on oikeus hakea hyvää elämää, sanoo Suha ja antaa nuorille neuvon: Jos ala ei tunnu omalta, vaihda pois, katso olisiko jossain parempaa. Jos ei ole, tule takaisin. Äläkä sitten anna periksi. Mene someen, kehitä näkemyksiäsi, kehity. Kun käden taidot paranevat, paranevat myös ansiot, hän sanoo.

Omalle kohdalleen Suha toivoisi kampaajien yhteisöä, jossa vaihdettaisiin tietoa ennen muuta alan uusista innovaatioista.

– Olen itse aktiivinen verkossa, katson paljon ulkomaisia videoita ja näen miten hiusalalle tulee uusia innovaatioita ja tekniikoita. Kaikkea kiinnostavaa en saa tilatuksi, mutta esimerkiksi suoristuspermanenttiaineita, keratiinia, hiusproteiinia ja botoksia tilaan Brasiliasta asti. Yhteisöstä voisi olla hankinnoissakin hyötyä.

Suha arvelee, että olisi varmaan juristi, jos olisi syntynyt kantasuomalaiseksi. Ainakin olisin mukana politiikassa ja päättämässä asioista. Tavalla tai toisella.