Tällä palstalla tutustutaan hiusalan ammattilaisen työviikkoon ja kurkistetaan myös salongin ulkopuoliseen elämään, sen arkeen ja juhlaan.

Nimi: Jenni Ruponen
Ammatti: kouluttaja / Maahantuontiyritys IdHAIR Finland Oy
Erityisosaamisalueet: evo, Moroccanoil & IdHAIR, letitykset, värit
Terveiset kampaajille: Nähdään syksyllä koulutuksissa!
Somekanavat: @idhairpro.fi
Terveiset kollegoille: Hymyillään ja nautitaan kesästä! 

————————————————————–
5.5. perjantai
Jännitystä ilmassa

Jokavuotinen Kreetan reissu on taas edessä ja tänä vuonna jännittää enemmän kun muina vuosina. Tai sitten sitä vaan unohtaa aina vuoden aikana, kuinka edellisenä vuonna jännitti.

Jännitystä on ilmassa tietysti siksi, että kyseessä on työmatka asiakkaiden kanssa ja aina toivoisi kaiken sujuvan suunnitelmien mukaan. Me lähdettiin reissuun jo aiemmin Piian ja Janin kanssa, jotta saataisiin järjesteltyä paikan päällä asioita ennen asiakkaiden tuloa. Koska suoria lentoja ei ollut tarjolla, tuli meidän reissusta vähän pidempi: No, hengailtiin sitten kahdeksan tuntia Köpiksen keskustassa. Toimihan sekin!

Asiakkaat saapuvat huomenna lauantaina aamukoneella. Sitä ennen on purettava kuorma, joka on Suomesta lähetetty. Kuormassa on kaikki, mitä koulutuksissa tarvitaan koko viikon aikana. Ohjelmassa on myös hiusmallien hankkimista. Se on aina melko haastavaa, mutta erityisen haastavaa nyt, kun ei olla Suomessa. Onneksi meillä on edellisiltä vuosilta jo tuttuja tyyppejä odottamassa malliksi pääsyä.

Ilma on ihan superhyvä. Auringossa reippaasti yli kolmekymmentä astetta. Se on varmaan se mikä tekee osaltaan näistä Kreetan reissuista niin odotettuja. Siis se lämpö, valo ja aurinko. Itsellä energiat on heti eri luokkaa, kun on niin lämmintä ja valoisaa. Ja onhan tämä nyt ihan mieletön viikko aina kerran vuodessa. Kyllä me oikeasti töitäkin täällä tehdään, vaikka se ei aina siltä tunnu eikä varmaan aina siltä näytäkään. 😀

Pomot tulivat tontille myös jo näin ennakkoon, ja illalla käytiin vielä yhteisellä dinnerillä me kaikki kuusi; Olli, Sami, Ilari, Piia, Jani ja minä, ja kävimme läpi tulevaa koulutusviikkoa.

6.5. lauantai
Tervetulotilaisuudesta koirankoppiin

Aamulla lähdimme tiimin kanssa asiakkaita vastaan kentälle. Oli ihana toivottaa tervetulleeksi niin ”neitsytmatkalaiset” kuin vanhatkin asiakkaat. Oli myös ihana saada kreeta-reissun koulutustiimin loput jäsenet paikalle.

Olin myös henkilökohtaisesti tosi innoissani kentällä, sillä siskon perhe oli myös tulossa samaan aikaan Kreetalle lomalle ja pääsisin vilaukselta näkemään heitä. Harmikseni sain myöhemmin kuulla, että he tulivatkin puoli tuntia myöhäisemmällä koneella kuin meidän asiakkaat. Olimme asiakkaiden kanssa bussissa lähdössä terminaalin pihasta, kun näin siskoni astelevan lentokentän ovista ulos. Noh, näinpähän tosiaan vilaukselta.

Kaikki olivat innoissaan päästessään hotellille ja aurinkotuolit täyttyivät heti huoneiden jaon jälkeen. Päivän aikana ei ollut järjestettyä ohjelmaa, vaan kaikki saivat kotiutua rauhassa hotelliin. Samaan aikaan pidimme henkilökunnan kesken palaveria tulevasta viikosta ja sen kulusta.

Illalla kokoonnuimme allasalueelle tervetulotilaisuuteen, jossa Olli esitteli meidät ja asiakkaat saivat myös kertoa, keitä ovat ja mistä päin ovat tulossa. Näin saatiin tutustuminen käyntiin saman tien.

Kävimme kouluttajien kesken viereisessä ravintolassa syömässä ja pian sen jälkeen painuin omaan ”koirankoppiini” rauhoittumaan huomista koulutuspäivää varten. Käytin huoneestani nimeä koirankoppi sen sijainnin ja jatkuvasti kuuluvan koiranhaukunnan takia.

7.5. sunnuntai
Pikakampauksia ja kuvakilpailu

Ensimmäinen koulutuspäivä alkoi minun ja Janikan pikakampaus- sekä poikien väritekniikka-koulutuksella. Asiakasporukka jaettiin ensiksi kahtia. Demo-osuuden jälkeen asiakkaat pääsivät kokeilemaan tekniikoita harjoituspäihin workshop-osuudessa.

Ryhmät vaihtoivat paikkoja lounaan jälkeen. Kaikki edellisinä vuosina käyneet osasivat jo odottaa runsasta ja herkullista lounaspöytää, mikä ei pettänyt tänäkään vuonna. Voisin helposti elää kreikkalaisella salaatilla, tsatsikilla ja paikallisella Saganaki-juustolla. Kaikki on vaan niin tuoretta ja hyvää. Ja terveellistäkin – ainakin melkein!

Otimme taas Kreeta-olympialaiset takaisin viikko-ohjelmaamme. Kokosimme kahdeksan eri joukkuetta, joiden piti viikon aikana suorittaa erilaisia kilpailuja. Eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaisi. Ensimmäinen kilpailu oli kuvakilpailu, jossa joukkueiden piti valokuvassa ilmentää idhair-perhettä, ja jokaisen oli oltava kosketuksissa uima-altaaseen. Oli mahtavaa nähdä, kuinka joukkueiden jäsenet pelasivat yhteen jo heti ensimmäisenä päivänä.

Illalla menimme kaikki yhdessä syömään Hanian satamaan, Zepos-ravintolaan. Ruokaa oli taas kreikkalaiseen tapaan riittävästi. Aloitimme illan perinteisellä Kreeta-biisillä, joka aloittaa aina jokaisen päivän tai minkä tahansa ohjelmanumeron. Biisin alkaessa kaikki tietävät, että jotain ”virallista” ohjelmaa on tulossa.

Ihanan illallisen jälkeen palasimme takaisin omalle hotellille jatkamaan seurustelua osa allasbaarissa, osa biljardin parissa.

8.5. maanantai
Muista juoda vettä!!

Maanantaiaamu alkoi värin läträyksellä. Janika ja minä värjäsimme koko päivän malleja huomisen päivän koulutuksia varten. Juurikin nämä värjäyshommat on aina kaikista aikaa vievimpiä hommia, ja sen takia pyrimme tekemään kaikki värjäykset ennakkoon. Usealle mallille tuli monivaiheinen värjäys, joten sen takia minä ja Janika oltiin tämä päivä ns. taustatyölisinä. Tämä päivä meni siis enemmän tai vähemmän sisätiloissa värejä levitellessä ja pyykätessä.

Olo alkoi kääntyä vähän vaisuksi päivän edetessä ja illalla tein sen päätöksen, että tilaan salaatin omaan huoneeseen ja otan pienet unet. Unet venyi liki 11 tunnin mittaisiksi. Ei siis ollut mitään mahdollisuutta lähteä katsomaan Suomen peliä naapurin sporttibaariin. Veikkaan huonohkon olon syyksi lievää nestehukkaa.

Se on älytöntä, kuinka paljon täällä pitää päivän aikana juoda (alkoholitonta) nestettä, että ei pääse kuivumaan ja huono olo yllättämään. Päivän olympialajina oli tanssibattle. Ihan mielettömiä suorituksia ja heittäytymistä! Respect.

9.5. tiistai
Vahingossa some-lomalla

Tiistain koulutuksellinen anti liittyi väreihin. Halusimme demota käytännössä, mitä Suomen monipuolisin väritalo pystyy kampaajille tarjoamaan. Esittelimme siis kaikki mahdolliset väriperheet- ja tuotteet mitä meiltä valikoimista löytyy. Mallien hiuksissa nähtiin uskomattoman paljon eri värisiä lopputuloksia. Tänään saimme esitellä myös Amerikan vahvistuksemme Rod Sicklerin. Hän on Pohjois-Amerikan Idhairin omistaja sekä kouluttaja. Rod on pitkän linjan kampaaja ja kouluttaja, ja hän jos kuka osaa inspiroida muita. 🙂
Lounaan jälkeen osa kouluttajista jäi vielä kouluttamaan värejä ja minä suuntasin ”takahuoneeseen” valmistelemaan illan mini-shown malleja.

Illalla järjestimme biitsibileet, jotka alkoivat mininäytöksellä. Näytöksessä nähtiin nopeita show-elkein varustettuja leikkauksia sekä nopeita kampausviimeistelyjä.

Sen jälkeen pääsimme syömään, tanssimaan, nauttimaan ja juhlimaan. Bileet oli upeassa paikassa Plataniaksen Mamma Mia -ravintolassa. Osa jatkoi iltaa Hanian yöhön, mutta minä palasin hotellille pelaamaan koripalloa, biljardia ja pöytäfutista.

Alkuviikko on aina hurjan kiireinen keskiviikkoon saakka. Vasta myöhemmin sitä oikeastaan muistaa miettiä, kuinka paljon esivalmisteluja ja järjestelyjä koko viikko vaatii. Vahingossa tämä Kreeta-viikko toimii myös aika hyvin somelomana. Ei meinaan millään ehdi saati jaksa roikkua sosiaalisessa mediassa kun on vapaata aikaa. Eikä täällä koirankopissani edes wifi oikein toimi. Olen kokenut tämän some-loman ainoastaan hyvänä asiana. On niin paljon tekemistä ja mahtavaa seuraa, ettei kiinnosta se, mitä jossain muualla tapahtuu. On siis oikeasti läsnä lähes koko ajan.
Olemme tämän koko porukan kanssa ihan kuin pieni yhteisö. Vietämme hotellialueella lähes koko ajan eikä tässä hotellissa ole muita kuin me. Tässä porukassa on voimaa. Jaetaan pienet surut ja isot ilot yhdessä. Tavataan vanhoja ystäviä ja tutustutaan uusiin. Kaikelle tuolle on kyllä jo oma terminsäkin; #idhairperhe

10.5. keskiviikko
Kyllä muuten hölli!

Viikon ainoa vapaapäivä! Olipa ihana nukkua pitkään.

Myöhäinen aamupala Piian kanssa ja sen jälkeen aurinkotuoliin lekottelemaan ja keräämään väriä nahkaan. Lähdimme vähän myöhemmin pienellä porukalla retkelle Plataniakseen: Rannalle uimaan, ottamaan aurinkoa ja nauttimaan seurasta ja vapaapäivästä. Kyllä muuten hölli!
Jutut oli mahdottoman huonoja, mutta pääasia että oli mukavaa ja kaikki viihtyi.

Kävimme mageessa näköalaravintolassa syömässä ja illalla menimme katsomaan Suomen peliä. On muuten ihan älyttömän siistiä, kun on tällaisia duunikavereita ja samalla ystäviä <3

11.5. torstai
Mieluummin överit kuin vajarit

Vapaapäivän vieton jälkeen oli koulutusohjelmassa tiukkaa parturointiasiaa. Kouluttajina nähtiin Jani ”Reksi” Myllyaho, Samu Puhakka ja Rod Sickler. Oli muuten kiva päästä pitkästä aikaa itsekin vilkuilemaan koulutuksia sieltä koulutettavan näkökulmasta.

Lounaan jälkeen oli vuorossa Rodin inspiraatiopuheenvuoro, jossa hän kertoi mm. liikkeen pyörittämisestä ja asiakaspalvelun tärkeydestä. Rodin puhe päätti tämän vuoden reissun virallisen koulutusohjelman. Toimitusjohtajamme Ollin esimerkkiä seuraten vedimme jo perinteeksi muodostuneen ohjelmanumeron: Huominen on huomenna – biisin tahtiin jorauksen ja altaaseen hyppäämisen.
Illalla ohjelmassa oli vielä naamiaiset teemalla: Mieluummin överit kun vajarit. Itse yritin esittää perinteistä suomituristia, mutta kuulin muistuttavani enemmän Johnny Deppiä elokuvassa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. 😀
Ei siis ihan putkeen mennyt. Oma asuni oli ehdottomasti sieltä laimeimmasta päästä. Porukka oli kyllä panostanut ihan älyttömän paljon tämän illan asuihin. Huikeita hahmoja ja asuja! Illan ohjelmassa oli ruokaa, yllätys ohjelmanumeroita, laulua, tanssia sekä myös yksi kreeta-olymialaislaji.

Reissu on ollut tähänastisista reissuista ehdottomasti paras. On saanut tutustua moniin uusiin ja niin ihaniin ihmisiin. Kaikki hommat toimi ja meni putkeen, ja ilmat ovat olleet mitä parhaimmat. Eihän tämä ihan mun normaali viikko ole, muuta kuin aina kerran vuodessa.