Nina ”Ninni” Anusta

Olin ollut Hiustalolla töissä pari vuotta, kun Anu palkattiin. Tiesin, että uusi työntekijä on 46-vuotias kokenut ammattilainen, jolla on ollut oma liike. Olin itse tuolloin 23-vuotias ja nelikymppinen tuntui vanhalta. Mikähän tiukka täti sieltä tulee, mietin. Mutta ei Anu ollutkaan mikään täti, vaan iätön, rento ja tosi kiva tyyppi.

Yhteistyömme sujui alusta asti hyvin, vaikka olin nuori ja kova kyseenalaistamaan kaikkea, kuten työtapoja ja sääntöjä. Halusin aina tietää, miksi jokin asia tehtiin juuri tietyllä tavalla ja eikö sitä voitaisi tehdä jotenkin toisinkin. Anu taas tiesi kokemuksesta, että monesti on järkevämpää mukautua. Hän tasapainotti nuoruudenintoani.

Kriittisyys kun on hyvä ja huono asia. Jos kukaan ei kyseenalaista mitään, mikään ei muutu, mutta toisaalta voi olla raskasta, jos joku on koko ajan kyseenalaistamassa.

Meissä on paljon samaa. Jos olemme päättäneet tehdä jonkin asian omalla tavallamme, niin näin myös teemme. Muistan, kun pyysin kerran Anulta apua johonkin värivalitaan, mutta sitten tein kuitenkin niin kuin olin itse alun perin ajatellut. Anu totesi siihen, että ei sinun tarvitse apuja kysellä, jos kerran itse tiedät miten sen teet. Hän ei sanonut sitä pahasti vaan kannustaen, että luota vain rohkeasti omaan arvioosi, kyllä sinä osaat.

Anun ansioista opin luottamaan itseeni ja arvostamaan omaa ammattitaitoani. Hän auttoi tarvittaessa, mutta usein hän enemmänkin ohjasi minut näkemään, että en ollut enää mikään aloittelija, eikä minun siksi pitänyt ajatella niin itsestäni. Ammatillisen suhteen lisäksi me ystävystyimme. Pelasin tuohon aikaan jääkiekkoa Mestistasolla ja Anu oli entinen maratoonari. Aloimme treenata yhdessä, kävimme uimassa ja juoksemassa. Näin jatkui pari vuotta.

Kun Anusta tuli esimieheni ystävyyssuhde ja työsuhde piti sovittaa uudella tavalla yhteen. Huomasin, että Anu otti vähän etäisyyttä, emmekä nähneet enää vapaa-ajalla yhtä usein. Ymmärsin Anua, koska on vaikeaa olla esimiesasemassa ja samaan aikaan hyvä ystävä yhden työntekijän kanssa.

Työpaikan pikkujoulujen jälkeen kolme vuotta sitten tilanne sai vielä uuden käänteen. Elettiin korona-aikaa ja kokoontumisrajoitusten vuoksi ravintolat olivat kiinni. Erikoisolosuhteiden vuoksi pidimme pikkujoulut Anun kotona. Meillä oli tosi kivat juhlat, enkä malttanut lähteä kotiin vielä ennen puolta yötä, jolloin äitini piti tulla minut hakemaan. Silloin Anu keksi, että hänen miehensä poika voisi heittää minut ja pari muuta työntekijää kotiin.

Kävi ilmi, että tämä poika olikin mukava nuorimies, niin mukava, etten saanut häntä mielestäni juhlien jälkeen. Kuukauden päästä rohkaistuin ja laitoin hänelle viestiä somessa. Ja niin siinä kävi, että yksi viesti kääntyi jutteluksi ja juttelu seurusteluksi. Nykyisin asumme yhdessä kahden koiran kanssa ja olemme kihloissa.

Nina Tuomi, 29

Hiustalo Turun Länsikeskus, 8 vuotta

Ammatilliset vahvuudet: Jatkuvasti karttuvat esimiestaidot ja parturityö.

Mistä haaveilet: Työelämässä siitä, että
voisin kehittyä vaalennustöissä vielä paremmaksi. Yksityiselämän puolella haaveilen perheenlisäyksestä.

Some: @hiustalo

Kun kerroin Anulle keneen olin ihastunut, oli se hänelle aluksi pieni järkytys. Ei siksi, etteikö hän olisi iloinnut puolestamme, vaan siksi, että hän oli yrittänyt pitää esimieheksi siirtymisensä jälkeen yksityiselämän ja työelämän erillään. Nyt se ei ollut enää mahdollista.

Seurusteluni heijastui ilmapiiriin työpaikalla. Minun ja Anun suhdetta alettiin katsoa suurennuslasin läpi ja ylitulkintojakin tapahtui. Ilmassa oli epäilyksiä, että Anu saattaa suosia minua, kun minusta oli tullut tavallaan osa hänen perhettään.

En harkinnut kauaa, kun Länsikeskuksen Hiustalolla aukesi paikka. Jälkeenpäin ajatellen, se oli monella tavalla erinomaisen hyvä päätös. Tilanne Kupittaalla rauhoittui ja uudessa paikassa olen päässyt kehittymään ammatillisesti. Olen nyt esimies ja minulla on oma upea tiimi ja ihana työyhteisö. Viihdyn todella hyvin.

Hiustalolla esimies ei ole koskaan yksin, hän saa koulutusta, tukea ja opastusta. Hiustalo järjestää kaikkia liikkeitä yhteen kokoavia juhlia, tapahtumia ja koulutusta. Esimiespäivillä tapaan kollegoita eri puolilta Suomea ja voimme jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea. Jos satumme Anun kanssa samaan tilaisuuteen istumme usein samaan pöytään. Jos arjessa tulee vastaan pulmatilanteita, minulla on monta kollegaa, joille voin soittaa. Aika usein soitan Anulle. Enemmän se on sellaista henkistä tukea, jota kaipaan, vaikka oikeasti tiedän, miten tilanteen ratkaisen.

Anu on positiivinen ja rehellinen ihminen. Kun Anu kehuu, voin luottaa, että hän todella tarkoittaa mitä sanoo. Hän on myös tosi hyvä esimies. Hän pitää kiinni säännöistä ja osaa ottaa auktoriteettiaseman, mutta olla samalla reilu ja ymmärtäväinen. Hän on hyvä esimies myös työnantajan kannalta: hän saa työntekijät viihtymään ja antamaan parastaan ja toisaalta hän saa myös liikkeen menestymään.

Anu Huttunen, 52

Hiustalo Kupittaa, alalla 24 vuotta

Ammatilliset vahvuudet: Määrätietoinen ja eteenpäin pyrkivä, parturikampaajamestari, esimiehen ammattitutkinto ja yrittäjyyden- ja johtamisen ammattitutkinto.

Mistä haaveilet: Hiustalon yhä jatkuvasta menestyksestä ja lapsenlapsista.

Some: @hiustalo

Anu Ninasta

Kyllä se oli pieni shokki, kun Nina kertoi ihastuneensa aviomieheni poikaan. Olimme Ninan kanssa ystäviä, mutta olin myös hänen esimiehensä. Asetelma tuntui aluksi hyvin kummalliselta. Tapahtui juuri se, mitä olin koettanut välttää, että työelämä ja yksityiselämä kietoutuivat liian tiiviisti toisiinsa.

Tulin Hiustaloon Kupittaalle kuusi vuotta sitten. Liikkeessä oli lisäkseni pari muuta yli nelikymppistä, mutta muut työntekijät olivat pari-kolmekymppisiä. Silti minulla ei ollut koskaan sellainen olo, että olisin vanha.

Ensimmäinen ajatukseni Ninasta oli, että hän on vähän kuin Pikku Myy, eli sellainen suorasanainen, pippurinen ja rakastettava. Meillä synkkasi heti. Opin, että Nina on myös tosi sinnikäs ja päättäväinen tyttö, niistä piirteistä tykkään. Hän on lisäksi rehellinen ja hänellä on korkea työmoraali, niin kuin minullakin. Minuun teki vaikutuksen se, että Nina pelasi tuolloin jää- kiekkoa Mestis-tasolla. Olen itse juossut maratonia ja säännöllinen harjoittelu on minulle tuttua. Aluksi meistä tulikin treenikavereita ja sitten ystäviä.

Hauskimmat hetket Ninan kanssa olen kokenut lenkkipolulla. Meitä naurattaa, kun Nina juoksee metsässä kuin pupujussi ja minä tulen perässä kuin norsu, vaikka olenkin entinen maratoonari. Sekin meitä yhdistää, että molemmilla on koiria.

Luonteiltamme olemme lauhkeita kuin lampaat ja hyviä kuuntelijoita, mutta jos meitä aletaan liikaa neuvoa, nousevat karvat pystyyn. Sanomme tarvittaessa napakasti vastaan, ja kun puhutaan asiaa, niin silloin ei lyödä leikiksi. Jos suutumme, lepymme nopeasti, ja osaamme nauraa itsellemme.

Ammatillisesti muistutamme siinä toisiamme, että olemme ennen kaikkea partureita. Olemme nopeita leikkaajia ja meillä on jotenkin hyvin samanlainen tapa tehdä töitä, minkä myös asiakkaat ovat huomanneet. Kun työskentelimme vielä samassa liikkeessä, meillä oli paljon yhteisiä asiakkaita. Samat asiakkaat käyvät edelleen meillä molemmilla sen mu- kaan kummalla on aikaa.

Konkarina olen neuvonut Ninaa, mutta yhtä lailla minä olen saanut tukea ja oppia häneltä. Ninalla on uusia tuoreita näkemyksiä ja mielipiteitä. Nina on ennen kaikkea asiakaspalvelija. Hän osaa kuunnella, mitä asiakas haluaa ja siten täyttää asiakkaan toiveet.

Olemme molemmat nousseet rivityöntekijästä esimieheksi. Se ei ole se helpoin tie, koska uskottavuuden lunastaminen samassa työpaikassa, mutta uudessa roolissa, voi olla takkuista. Kun Nina aloitteli esimiehen hommissa, puhelimeni soi usein, nyt enää harvemmin. Siitä tiedän, että hän on löytänyt oman paikkansa.

Esimieskollegoina saamme Ninan kanssa tukea toisistamme. Meidän on hirveän helppoa soittaa toisillemme, koska tunnemme toisemme niin hyvin. Esimiehenä on aina asioita, joita ei voi jakaa työntekijöiden kanssa, silloin on tärkeää, että vertaistuki on olemassa.

Esimiehinä meitä yhdistää empaattisuus. Koetamme antaa itsestämme sellaisen kuvan, että meidän luo voi tulla puhu- maan mistä vain, milloin vain. Siinä on paljolti kyse luottamuksesta, joka täytyy lunastaa.

Kun aikanaan erosin pitkästä liitosta ja kävelin yksin koirien kanssa pitkin metsiä, aloin pohtia omaa asemaani työmarkkinoilla. Entä jos kaatuisin ja loukkaisin vaikkapa jalkani, miten minun toimeentulolleni yrittäjänä kävisi? Silloin päätin etsiä palkkatyön, vaikka se tarkoittikin kipeää luopumista omasta liikkeestä. Nyt voin sanoa, että se kannatti. Yrittäjänä en olisi päässyt näin pitkälle. Olen voinut vahvistaa ammattitaitoani monenlaisilla koulutuksilla, eikä minun tarvitse samalla tavalla pelätä sairastumista. Olen puhunut tästä myös Ninalle, kuinka tärkeä vakaus on siinäkin kohtaa elämää, kun perustetaan perhettä. Toivon, että palkkatyö lisääntyisi alalla, ja että liikkeet uskaltaisivat laajentaa ja pienemmät liikkeet yhdistäisivät voimansa ja saisivat siten kuluja alas ja kannattavuutta paremmaksi. Näin yhä useampi voisi nauttia turvallisemmasta toimeentulosta.

Olen hyvin onnellinen, että Nina on löytänyt rakkauden, eikä asetelmassa ole enää mitään kummallista, kun olen saanut tottua ajatukseen. Teimme Ninan kanssa sopimuksen, että emme puhu perhepiirissä työasioita, ellei ole jotain aivan akuuttia, ja sopimus pitää. Sekin helpotti tilannetta, kun Nina siirtyi toiseen liikkeeseen. Myös Ninan uraa ajatellen siirto varmasti kannatti, koska uudessa paikassa hän on päässyt esimiestehtäviin.

Keväällä teimme reissun Tukholmaan, näin vaalimme myös ystävyyttämme. Kävimme shoppailemassa ja syömässä, mutta pääasiassa me kävelimme, yhteensä yli 20 kilometriä. Oli mukavaa olla pitkästä aikaa ihan kahdestaan, sellaista aikaa meillä on ollut viime aikoina vähemmän.